Silloin kun ei muuta jaksa riimeilystä tulee taksa määrää ohes karttuilee -aiheit hihoin tarttuilee. Hyödytä ei älynpuolta nykäistessä, ilmast tuolta kivannuttaa päiviä -ohituttaa näiviä. Eik se teekin tehtävänsä kumoutuu jos sielunkänsä vapaast vedet lipluaa -niistä myöntöö hipluaa. Osaajaks ei toki päästä se kun riippuu, jäykänjäästä tapojemme lastina -unteluuksilt rastina. Puurtamiset, vuosii ohi miettii edes hommii tohi räplätään ja leikitään -keinoillamme veikitään. Totisuutta kyllä riittää hetkenvapaist osaa kiittää lahjaks-saatuu menentä -nollaisesta enentä. Havitellaan parannusta edunlöydön varannusta mik voi jostain pilkahtaa -toivonkello kilkahtaa. Uskomalla, hyvänvoimaan alkaa paikat resonoimaan yhteisyytten tiimoilta -välttyellään viimoilta. Kumarretaan kavereille pyllähdetään lavereille vaatimatta enempää -julkitulleist menempää. Toimekkuutta tarkottaen erakointii karkottaen rattaat lähtee raksamaan -ihmeisesti jaksamaan.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu