Hermostus on minun haitta ylen täyteen usein aitta syyttäsuotta jäpätän -miinuksisest räpätän. Enhän toki pohjimmalta arkuus löytyy kuoren alta väärintehtyy valitan -rimani jos alitan. Unhos tahdon hiljaa kulkee oman suuni, senkin sulkee miettelyksis matkata -tuntemuksii vatkata. Piikittelyi enhän siedä ei tät äijää suopeest viedä mielenherkkyys pinnalla -ahdisteista rinnalla. Vieraus on tosi surkee kitisten jos kerält purkee seinäävasten hiertyissä -nuljamaiseks liertyissä. Yhteisyyttä, sitkin miettii plussapuolen nöyräntiettii laitettaisiin huomioon -ettei sorru tuomioon. Tilitteitä, nää juur niitä sieto kun ei ehyyks riitä ooteskellaan rakoa -nunnitteisist pakoa. Mitä kaikkee tursuteltu loassamme pursuteltu usee voisi viskata -äijän egon liskata. Kehnot jääneet mielipiteiks enemmiks ei kuunaan niteiks puolustukseks puhutaan -vaik noist toisin huhutaan. Laittamatta hyvii pinoon suunnantaju vääntyy vinoon -uhrimaista eläntää -joukossa mis peläntää.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu