Oleman taustoista yhteistä hyötyy siinä ei vähimmäst lossiksilyötyy ihminen tarvitsee toistansa -kumoomal kertyneen poistansa. Rehdillä mielellä handua lippaan kaikkiset kärheiset etäämmäl vippaan tuollailla monetkin aattelee -hyvii kun haltuunsa saattelee. Jos se on ollutkin, mulle ja mulle enää ei varmasti kyseeseen tulle tännekin tieto se ehtinyt -vihantaa oksista lehtinyt. Huomisest koskaan ei tietoa ole sellaista vipua, yksikään pole jännite juttuihin säilyilee -arvuutust ainaisest päilyilee. Lapsena lähdetään avoimin silmin ensi jo senteistä, pyörivän filmin kokemusreppua kasaamaan -alustaa uusille tasaamaan. Ylmäärähyppyrei ei voine välttää matkan kun varrella sielua jälttää tulipa tuolla vaik tukkoista -ihan jop pahimmoil lukkoista. Tietämäpuoli on ikuisest vajaa himmeillä tuikuilla monikin ajaa kuuluu vaan äkisti rysähdys -paikalta löytyy jo pysähdys. Sairuuskin saalistaa, vähempii täällä onnea vaikka kuin mieluusti näällä turma jos haaviinsa hukuttaa -ainaisen aaltoiseen nukuttaa. Arvausperäistä kestää vaan pitää vähäisest naatista riitoksi itää ennen kun tuulet ne tukistaa -utuiseks hötöiseks kukistaa. Patiineinpohjat vaik tulta ne iskis rintamme sisällä, kipinä riskis menennän merelle mielitään -luopumusestosta kielitään.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu