20050125-Monotoniaa

Oleman taustoista yhteistä hyötyy
siinä ei vähimmäst lossiksilyötyy
ihminen tarvitsee toistansa
-kumoomal kertyneen poistansa.
Rehdillä mielellä handua lippaan
kaikkiset kärheiset etäämmäl vippaan
tuollailla monetkin aattelee
-hyvii kun haltuunsa saattelee.

Jos se on ollutkin, mulle ja mulle
enää ei varmasti kyseeseen tulle
tännekin tieto se ehtinyt
-vihantaa oksista lehtinyt.
Huomisest koskaan ei tietoa ole
sellaista vipua, yksikään pole
jännite juttuihin säilyilee
-arvuutust ainaisest päilyilee.

Lapsena lähdetään avoimin silmin
ensi jo senteistä, pyörivän filmin
kokemusreppua kasaamaan
-alustaa uusille tasaamaan.
Ylmäärähyppyrei ei voine välttää
matkan kun varrella sielua jälttää
tulipa tuolla vaik tukkoista
-ihan jop pahimmoil lukkoista.

Tietämäpuoli on ikuisest vajaa
himmeillä tuikuilla monikin ajaa
kuuluu vaan äkisti rysähdys
-paikalta löytyy jo pysähdys.
Sairuuskin saalistaa, vähempii täällä
onnea vaikka kuin mieluusti näällä
turma jos haaviinsa hukuttaa
-ainaisen aaltoiseen nukuttaa.

Arvausperäistä kestää vaan pitää
vähäisest naatista riitoksi itää
ennen kun tuulet ne tukistaa
-utuiseks hötöiseks kukistaa.
Patiineinpohjat vaik tulta ne iskis
rintamme sisällä, kipinä riskis
menennän merelle mielitään
-luopumusestosta kielitään.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu