Joskus tulee heikot hetket alennuksiks, menee retket ikä-äijän matkassa -narinoita jatkassa. Ennenkään ei ihmeloistoo paljommalti, juuri toistoo riimejäkin aatellen -loppusointui saatellen. Aidan yli, notkokohdast helpoimmasta juuri johdast sitä tämä venkoilu -päivittäinen lenkoilu. Meikä on jo liikaa ukko älyn sijal, rasseltukko purunvähät lionneet -tyhjistä kosk hionneet. Itseä en kiitä mistään ranttaliksi joutui pistään enempään ei älliä -mensantyylist tälliä. Joutomiehen jorinoita kutakulloin, porinoita minuutteja tuhlataan -omissa kun suhlataan. Pakkotyöltä silti välttyy innostavaa, keveenjälttyy lässää ajan suonella -hieman niinkuin juonella. Eihän työstä merkittävää kulttuurisest lerkittävää tuol ei turpa tuhise -poppoo innost suhise. Tyhjänpäivää, ontost purkee et on järjenpuoli surkee luulen toisten mainivan -yläsarjois painivan. Riimitellään huviksemme älyisiä, vaikka emme on siin jotain muutosta -yleensä vaik puutosta.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu