20050124-Paremmanpuutteessa

Joskus tulee heikot hetket
alennuksiks, menee retket
ikä-äijän matkassa
-narinoita jatkassa.
Ennenkään ei ihmeloistoo
paljommalti, juuri toistoo
riimejäkin aatellen
-loppusointui saatellen.

Aidan yli, notkokohdast
helpoimmasta juuri johdast
sitä tämä venkoilu
-päivittäinen lenkoilu.
Meikä on jo liikaa ukko
älyn sijal, rasseltukko
purunvähät lionneet
-tyhjistä kosk hionneet.

Itseä en kiitä mistään
ranttaliksi joutui pistään
enempään ei älliä
-mensantyylist tälliä.
Joutomiehen jorinoita
kutakulloin, porinoita
minuutteja tuhlataan
-omissa kun suhlataan.

Pakkotyöltä silti välttyy
innostavaa, keveenjälttyy
lässää ajan suonella
-hieman niinkuin juonella.
Eihän työstä merkittävää
kulttuurisest lerkittävää
tuol ei turpa tuhise
-poppoo innost suhise.

Tyhjänpäivää, ontost purkee
et on järjenpuoli surkee
luulen toisten mainivan
-yläsarjois painivan.
Riimitellään huviksemme
älyisiä, vaikka emme
on siin jotain muutosta
-yleensä vaik puutosta.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu