20050124-Lorinoita

Vanhakstullen haitat lisii
elo lähes on jo pisii
näkö, kuulo, renkkailee
-liikuntakin tenkkailee.
Oo nyt siinä ilonaamal
arkistesi, harmaansaamal
juoksennella ripeesti
-vähempkin, kun kipeesti.

Näin silt täytyy hajotella
itseens etseis varjotella
löytääksensä lohtua
-missä aistii rohtua.
Saattaa olla, sujuu hyvin
paukahdella, tasajyvin
monttukin voi aueta
-toheloisest laueta.

Ei oo luontoo, toista ohjail
ruuhi siinä kiviin pohjail
ympärpyöreet estetään
-sillä mallil kestetään.
Tuntuma voi häipyy vähiin
kontaktii ei läydä lähiin
itkemättä ajellaan
-haaltohinkuu vajellaan.

Miten tässä kultaa vuolis
löhötessä omas tuolis
aatoshanat lukossa
-remeliä ukossa.
Piristyä ensin pitäis
korvainvälis, jospa itäis
sanoi voisi talteilla
-tuhdimmilla malteilla.

Uunoiluu vois vähennellä
järkiperää tähennellä
toisten malleist oppia
-eliksiirii, troppia.
Lepäämällä hiljaa yönsä
löysäellen, remelvyönsä
utuisisaan uinaillen
-plussatyylil puimaillen.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu