Kylmäjalal, talvest harmii palelut ne väkist varmii sukilkaan ei estetä -ilomielel kestetä. Juuri telkkaa tuijottaissa ehtoonseudun, pimeenmaissa alkaa raajat horkkailla -ärtymykset korkkailla. Vetoa voi tuosta syyttää olontasan äkist lyyttää peiton al vast normistuu -kireist löystyy hapan suu. Tiivis talo, se ois huvi sisällään mis aina suvi vaikka varpaat näkyvis -lipeksis ei kintuil pis. Mut ei varaa valikoida itseä yh näissä hoida kelinmukaan kamppehet -sujuvaa juur, meno et. Hölmöö näistä höpötellä jalkineitta köpötellä mit ois rivit käytössä -punaista ei näytössä. Laiskuus, ynnä paljo ikä onnailua jarruu mikä sylttytehtaan osote -nurinpäinen posote. Karvakenkiin laittain jalat tuskitella pian alat kuumentavat, vietävät -hukkas olot sietävät. Suurempiikin huolenaiheit ylipäänsä, eduist kaiheit orpopojan osassa -matti lähes posassa. Remuttaisiin, niinkuin ennen hilpehinä joukkoonmennen pelkäämättä puottoja -eikpö vanhoi luottoja
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu