Ihmisii on monenmoisii heitäkin, jotk sysii toisii poikittaisest polulla -nakerteiseen kolulla. -Tuo ei ole osaavainen! -aivan täysin hosaavainen meikäisii juur monia -jotka osaa lonia. Omahyvää, tuo on puhet hitsinkö se ilman nuhet järjel saisi järkätä -kauluksensa tärkätä. Useet moitteil kiusattuja ahtunutta huomenkuja närskytystä niskassa -tuultenviimoil viskassa. Valonlailla pitäis liitää salamana työssä kiitää että normi ylittyis -hyväksyntä sylittyis. Potkui viskoot jokapäivä tavarmerkki, se on näivä kuvitteistens rapuilla -oikeut ei hapuilla. Moni saanut tuosta sätkyn uskalluksel laittain kätkyn enhän yllä porukkaan -haittaisuutta täälhän jaan. Sillä tiel ei valo loista jos tuot ylimieltä poista viilapenkis hiotaan -nesteessämme liotaan Kaunist riittäis, jokasorkal lajitellen, ettei korkal onkhan ikun tulossa -vaiko mennään kulossa. Edunsaanti ei ois tärkee suhtauksii pelkäst särkee ystäviihän olemme -rukkia kun polemme.
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu