20050121-YHtä sun samaa

Laittumatta ajois joukkoon
jäsähtää kyl omaan loukkoon
lusikkaa ei sopassa
-ne on linjat topassa.
Miksi hitos?, moni kysyy
ukko eristeessä pysyy
voishan vapaast ravata
-ystäviään tavata.

Oltu liikaa orvonnahois
joukonmielest, haitanpahois
sliippauksest poimimat
-marakatist toimimat.
Erakoks väh itsens mieltää
syviik syitä?, ne kyl kieltää
luontuvaa vaan tällainen
-keulillehan kaipaa en.

Toki ei täs missään hukas
sisarusten välit kukas
henkisest ehk heitteillä
-ohuunlaisil peitteillä.
Näinkin elää kohtuisesti
rentuuttakin lohtuisesti
rynkyymättä ovia
-olemaans, siit lovia.

Riimei paiskin aatost vailla
räpeltelen, tavumailla
loppusointui etsien
-karseintani metsien.
Sivuutettu virstanpylväät
kasikympit, ajas ylväät
joutohiehen järjellä
-miten tuossa kärjellä.

Hanuria hylkäämättä
antaa tekemisel kättä
lehtii, telkkaa tiiraten
-vinttitilois viiraten.
Yksipuist väh hengeneväs
nurjimmista silti reväs
ukonhahmons hyväksyy
-vaik ei oksil istu pyy.

Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu