Vanhaksi on tässä tullut eikä enää meinoot hullut jalka nousee jäykästi -yksin-olo, näykästi. Omaasyytä, tuota hoki pehmeäksi elons koki vailla suurii hyppyjä -tunnonvärein nyppyjä. Yrittäin kyl seurail toimii sopivaisii, itselpoimii minkä mieli omaksuu -elon-oksa, riitto luu. Hyppäil ei siis joukonjatkon sehän ollut aina katkon paikalviihty parasta -vääräst siin ei varasta. Katastrofit hätkähdyttää tajuamaan mätkähdyttää huomisest ei tiedetä -neuvojakaan siedetä. Jokaisel tääl, omapätkä kunnes vilkkaa, estonlätkä sinult askel topataan -rivist sivuun kopataan. Älläisipä elää oikein milloinkaan ei silmin soikein pennosien perässä -kiilusilmin herässä. Läheisiä pitää auttaa jos noil kielteisyyttä lauttaa etäämmälkin ehtiä -sielunhyvää lehtiä. Mutta kun on rajallinen itseolos hajallinen pasmat, miten milloinkin -järkee tarvis silloinkin. Näkemystä kyllä karttuu eloniltaa, sit jo varttuu anteeksantoo toimille -tuplausta voimille. Pentti Pohjola 20050321 (20050321) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20050322 (20050322) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu