20050106 Toiveisuutta

Loppiaises lopsutellaan
evääntähteit ropsutellaan
kinkut kyl jo syötynä
-vyötärölle lyötynä.
Pelästyi ih, vaa-annäyttöö
masunseudun liikatäyttöö
siksi jarruu nälälle
-kuin myös, tyhjänpälälle.

Housunkaulus kohta riittää
itseänsä sopii kiittää
selkärankaa haettu
-ylikiloist paettu.
Tää on muut kun, tyhjänpuhet
juuriimyöten, äijäl nuhet
että päästyi pöhjöksi
-aleneiksi löhjöksi.

Kylilkäyvää, silt ei tule
siihensuuntaan, ruuhi kule
tupasesta tsiikaillaan
-keppikäyntii liikaillaan.
Omistanhan nykyy sauvat
lokakuusta, jetist kauvat
vuosipäivän annettiin
-suoraan kouraan kannettiin.

Täysin sorjast alkaa vuosi
menneitten kyl ukol kuosi
jäykentyneel ruholla
-hiduntuneel uholla.
Riimei silti nupist siirtää
harovarpait, paprul piirtää
ehtaa mielen evästä
-umpeuksist revästä.

Päivä alkaa pidentyä
toivorikkuus identyä
Aasias vaik kauheita
-nyt jo toivois lauheita.
Meri näytti suuren mahtins
katastrofienkin tahtins
nöyristy vaan kestämään
-ylpeytes estämään.

Nyt siis hollit haennassa
umpiperilt paennassa
aukomalla uria
-hamuumassa kuria.
Jokahisel, oma posti
tunteeltehty, laatta, rosti
onnenspuoleen kääntyen
-menestyin tai nääntyen.

Pentti Pohjola 20050106 (20050106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu