Tsunami kun seutui pyyhki rantaseudut surust nyyhki poistui elost kaverit -hyökyaalloist haverit. Joulunvietto jäi se kesken aihi monist nuoren lesken vammaisia rajoitta -katot yltä, majoitta. Viluja ken kipas pakoon hyrskyntyrskyt niitti lakoon seulomatta sorjia -vartaloltaan norjia. Roinankeskel, mutamyllyis kipeenkohtii, kehois, pyllyis jos vaan säästyi hengissä -talsi lainakengissä. Kännykät ja rahat meni papereitta tietyst teni yritti vaik selittää -hommaa plussaks pelittää. Suomeltakin vaati uhrei nurjan onnen oli tuhrei viel ei tiedä määristä -kalmankouran hääristä. Menetykset yhä kipuu enemmäksi haittoi vipuu satatuhat pikaisest -kauheudest likaisest. Mitä voisi kaikel tuhol järistysten suurel uhol kännynsä voi ristiä -ihmetelles mistiä. Tuolla hirmun paljon kansaa asetuttaa oloil ansaa verkoil kalaa pyydystää -oli sitten mikä sää. Lomalaisii Joulu eni innokkaimmat juuri meni ihoansa ruskistaan -päästen arjen tuskistaan. Perkausta pitkään riittää kuolo vielä satoons niittää juomaveden puutteessa -sekasotkun juutteessa. Kipeitä on kohtaloita aatellessa uhrei noita ylhänsuojaa tarvitaan -että hätää harvitaan.
Pentti Pohjola 20041230 (20041230) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu