Vanha tuntee elonhaitat nurinpäiset, pinoonlaitat kuvittelui tyhjästä -mitalei ei nyhjästä. Pakko etsii korvikkeita aatteluille sorvikkeita harrasteita hakien -tietoisena lakien. Ettei mollaa ketään tiellä ollen vähäst ilomiellä jelppoohenki herässä -kestäin kohtuuterässä. Silmii auki siristäen nälkävyötä kiristäen hankkeen ovi laukeaa -itse-sieto aukeaa. Meillähän on omat metkut jonkunmielest, laadult ketkut silti sopii saumoihin -eikä lähtä laumoihin. Nuhjakkuus ei aina haitta taltehenkin, joku laitta piilonpuolle pistäen -haaveisiinsa ristäen. Ollamöllö, äl tuu kimppuun sorkkiasi laita limppuun häivy köyhän polulta -jokahiselt solulta. Untelolkin löytyy toivoo ei oo pelkkää, nurjanvoivoo lämmönlasta viriää -rannansuuntaan kiriää. Ihan oma, onnensaari kyseessä kun vanha vaari nuoret etsii omaansa -sormii, sormein lomaansa. Ystävittä hitsink kukaan ujututaan poppoonmukaan tuolla, joukon jatkona -arvailu ei katkona. Tää ehk näyttää, tyhjää paalais ruojuansa huomeen haalais virheisest, myös vaivoitta -lähes jopa aivoitta. Kuuntelepas mua hetki pelkkää iloo ei oo retki uhratenkin uurrettu -lähi aatet suurettu.
Pentti Pohjola 20041220 (20041220) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu