Elämä ois taiturointii petraamalla yhä vointii nousemalla kuopasta -intoisuuteen ruopasta. Mutta kun on vauhti takan lässänt uusiks lähes pakan käyppä sitä korjaamaan -sanalsanoin, sorjaamaan. Aineosat, rispaantuneet vuottenmyllys vispaantuneet laman asuis kehossa -ooppa moises tehossa. Nurinmenneet haavekuvat pirstoutuneet ehdonluvat huono siitä ponnistaa -juurkin, että onnistaa. Uskomukset toisiks muuttuu sikuria kahvist puuttuu kaikki lähes lötkästy -vaakaväsyyn pötkästy. Tuol saa olla, ikirauhas merkkiikään ei, toimenkauhas ruostuu onnen avaimet -karkaa nupist havaimet. Pelkoo silti pitäin kuris elon mennä, omis uris valonluxei laajentaa -kiitokseksi rauhan saa. Omal kontol, päätösvalta hölmö hän, ken sit ei malta järki tolppaan sitoa -noin on vasta pitoa. Roimaryntyyt, kaikkensekaan kotikonsteil näpit lekaan yksil tahdeil takoa -osuutensa vakoa. Luimimalla hikenspelos remelinä löhjää elos suuta auki pitäen -kurjaisuuttaan itäen. Ilonlippu nytpä salkoon täältä tullaan hommiin talkoon mik vaan kohta vuorossa -soololauluu kuorossa. Unohtuissa ajanpoimuun eipä yllä katsoo loimuun hänttäräks siks heittyen -pölypilveen peittyen.
Pentti Pohjola 20041217 (20041217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu