Ujousko maahantallaa fiiliksiä, jatkust hallaa sekös täs on vikana -rattahissa likana. Ettei löydy yritystä pinnemmalle pyritystä maataviistäin kuljetaan -onnelt ovet suljetaan. Hitsiäkös moisel taitaa kömpelyys kun iät aitaa vaikka tahtois pomppia -hiiestk löytyis komppia. Tarvii viihtyy, nahkans-sisäl eikä hyvist mitään lisäl ällikin jo sanoo sen -ekstralaatuu ole en. Ukkona nyt surkistelen piilostani kurkistelen et on meno muuttunut -itse, vanhaan juuttunut. Äijät nykyy, pärstää meikkaa plastitikot, veitsel leikkaa että näyttäis sorjalta -karvarinnat, korjalta. Puuteriikin poskipäihin luomivoiteit, silmiin näihin haju-aineil haisuttain -vetävyyttään paisuttain. Likkalaumat juoksee jonos tähdetyllä, säihket monos supliikillaan surffailee -olemallaan gurffailee. Monel mimmil tuosta piisaa höynähyttää, pirkkoo, Liisaa kuk ei lehdel soittamaan -tuurians vaan koittamaan. Wanhan-ajan äijät sivus orpuudessaan, hävihivus kenpä meitä aattelis -mieltymillä saattelis. Rutisteet vaan omas rinnas mallaamaton, käteen kinnas ilotonta hössäntää -karvaanmaku kielel jää. Onnenpekat, he vaan pelaa rullillensa siimoi kelaa vieheisiins myös tartutaan -kahupäit kun vartutaan.
Tunneköyhyys vanhaa vaivaa arjessaan kun uurtoo raivaa moist ei ällää nuorempi -jolla vauhti suorempi. Ikäiseltä muusat puuttuu kareihinsa kraapein juuttuu toisen miel ei lämmitä -lakanoihin kämmitä. Sithän suree päivätpäästään ettei irtoo umpijäästään moottori ei käynnisty -valonkajo näynnisty. Omaa syytä, todentotta kukkuroil kun inhanpotta vedettä tääl ongitaan -tunkioita tongitaan. Minämieli, ihan nollas pelkuruus on jöönä pollas kun en nuorna oppinut -tärkeisiä koppinut. Nyt ei tuosta enää puhet itsemoite jyllää, nuhe ukkoparka avuton -tikkaillensa kavuton. Kirjoissakin olis juonta ettei vetäis järjest suonta pyöröpeppuin kiintyisi -huomen jospa siintyisi. Yrittihän jotain ennen hölöttämäl luoksemennen painu tiehes rökäle -ummehtunut pökäle. Rostemman kun naaman saanut ei siin omaa onneens jaanut lähtemät ja tulot pois -kuin siin ilosoinnut sois. Uunoks meikää ehkpä luuleet holotnasti juoruis tuulee mitätön siin kaveri -lempipaikka, laveri. Ällännyt ei tuoret, uutta hoksimatta tilaisuutta nousta aallon harjalle -kovettua parjalle. Tauti ei kyl hetkes murskaa saappaissa vaik vesi purskaa noissa, hengen lotukkais -itsens viel jos kuivil sais.
Pentti Pohjola 20041214 (20041214) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu