Lumet vähi nuoskakelil hipust tuolla maastossa soitellut oon ruttupelil -värssytkään ei paastossa. Täytyy ukon joten mennä ettei murhe masenna aatos kun ei ylhiin ennä -vähempiipä asenna. Kasikympist ohi hoitui siitä osaa kiitellä ilollekin eduks koitui -et voi renkait liitellä. Vuotisista, ettei este lähtemisten loppuna yhä riittää funtsinkeste -tok ei minään hoppuna. Usee luulee, lakastunut äijäpaha todesti nurkkahansa takastunut -siitä sitten podesti. Erilailla ajattelen arkeni tääl sylissä toki myöskin pajattelen -kosk en harmin sylissä. Harrasteet nuo avun antaa pimeimpinkin päivinä näinpä jaksaa repun kantaa -tovit ehkpä näivinä. Omaa perhet ei oo saanut tuo kyl täytyy tunnustaa ärräpäit jop ilmoil jaanut -hävettävil hunnustaa. Ilon enin, nahkainsisäl tuollalailhan aattelen pienkin pääsee onnennisäl -vähiäin kun vaattelen. Jos oon harmei levitellyt nöyräst anteeks anelen vaistomaisest revitellyt -sietävyyksii sanelen. Kukhan tätkin purtta ohjaa missä istuu nökötän hetkittäisest raapein pohjaa -toimetta jos kökötän. Riittäis ruutii latingeissa yli huomen äärien tovit vaikka satingeissa -sitten taasen häärien.
Pentti Pohjola 20041210 (20041210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu