Kaavakkeel-laittaja, monia kysy vaanhan ei juna se raiteilla pysy yltäiseen höplöilyyn lankesin -juttua pöheikköön kankesin. Moitteita luullusti, - jaksamat vuottaa kirjaajal tuollainen harmaita tuottaa vähempkin selitys riittäisi -asia, - moisesta kiittäisi. Nytpä siin tivataan, mitenkä jaksaa yhäkö kupoolis hitusest raksaa onko siis voimia tallella -pyrinnänpuoliseen kallella. Eihän täs ihmeemmin marista tarvi huijailee kauempaa, sydemmänsarvi raajojaan jaksaa viel vipata -navetan ylisil tipata. Vanhoi meit sietääkin kyselyin auttaa tuollaises tilantees, epvarmaa lauttaa kehnoimmilt olen täs säästynyt -mullikkan karsinast päästynyt. Onni kait ohjannut ukkelin soimoo välil kyl väärinkin, tutkinut loimoo hymyä juurikin perätty -tasaises tahdissa herätty. Kauemmaskerentä tuottais vaan tuskaa mieluummin moisessa - sanoisko, fuskaa olis se muutenkin hassua -viskata vimpaten tassua. Tilanteet tulivat, sivuitsemennen yhtä ol laatua nuorena ennen helpompi suitsia höllätä -ennenkuin kallaalla möllätä. Aika ei asetu ootteleen ketään hollin sen tullessa, täysillä vetään siten juur pisteensä napsivat -ketkä nuo verkkonsa tapsivat. Niukka on niukka, ei mikään sit muuta tuolloisel paineella lakaisee luuta etsimäl omat nuo meinonsa -yhyttää parhaasti keinonsa. Jankkaus vahvistaa heppoista uskoo kaikiten sairainta, tietoinen fuskoo mihin ei milliä haluta -väkistevääntäinkään valuta. Riemu myös rinnassa, ohessaolleen siinä sit luottavi kompuraan polleen värssyjenvääntöhön sihdaten -olentaa tyhjyyksilt pihdaten.
Pentti Pohjola 20041209 (20041209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu