Asiat jos menee pieleen rikkiähän kertyy kieleen sanaryöpyl sivaltaa -kuulee nurjist, lähimaa. Ei voi luonnettansa muutaa vastakarva kipeest tuuttaa jälkeen pelkäst nolottaa -omaatuntoo kolottaa. Näinhän siirtyy takapihal sormensa kun antoi vihal ykskin rumuus rokottaa -lempeyt ei tuolloin jaa. Syvälkäyvää tää ei ole persoonaansa, mustaks pole räjähteitten sorttia -kyseenalaa korttia. Loukkaavaa siis käytös tuolloin eletään kuin, raavevuolloin iloo pitäis enentää -keventäisi menentää. Tulivuorest, ain ei sylje niin ei arka sielunkylje pitkiäkin jaksoja -välttää nurjantaksoja. Periaattees, sopeuduttu montust ylös nopeuduttu esteet siltkin ärsyttää -rävähteillä tärsyttää. Vapaan täytyy jonos riittää haasteettomaan ukon liittää tuohon tukoist ponnataan -leikkimielel onnataan. Kylänkäynnit poissa kuvist eihän nauti moisest huvist ytimeen, ei kuitenkaan -sivustseuruun postin jaan. Onnellist kyl tälkintapaa jatkuvasti riittäin vapaa värssyi vääntää, soittelee -tantaluksens voittelee. Ylhäält meille kaikki armo oli puikois, tyhmyys, tarmo sille kelpaa pokata -luoksepyrkyyn plokata. Maailma on itses nättii kulkijoilleen tarjoo nättii vesineen ja saarineen -lehtorantain kaarineen.
Pentti Pohjola 20041208 (20041208) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu