Ihminen on yksi köntti -viisaanlainen, taikka höntti tuohon pakko tukeutuu -massamääriin lukeutuu. Useet tahtoo älylt näyttää osaamisens aukot täyttää joist ei panna paremmaks -ykskään nuppi varemmaks. Alkaat uskoo loistavuuteen kerannaisen, toitavuuteen laumat alkaa käsittää -etäämmälle vanhoil jää. Tuppautuvat niputteisiin oletteisiin, jopa kreisiin -mä ehk tässä nakana -honatkoot sen takana. Siinhän syntyy uusi rotu merkkinänsä, viuhdunhotu tieltä hitaat siirtykää -horisonttein piirtykää. Valiot nyt täällä poimii tuossa ainoost laadust loimii helmii sioil heitellen -kuolevuuttaan peitellen. Näin väh tultu, latvalahoks -käsitteitä ilman, tahoks joille kaikki liputtaa -haavehensa niputtaa. Isot joukot puhkee mölyyn tienohot siin peittyy pölyyn asiasuus unehtuu -kiihkoist niska punehtuu. Hysterioi herätetty järkiperä perätetty ruori näpeist luistanut -muutkaan aitoo muistanut. Kuppereita, ikiliikust eikä päästä ulos kiikust surkehissa sohlataan -aatostynkii hidust vaan. Näin on kaaos saatu pyöril mielleristeet, julmanhyöril ykkösneuroo tarvien -ylimäärii varvien. Oletteissa kun on ohjat karahtelee lotjanpohjat vitamiinit hukassa -myrkytteiset kukassa.
Pentti Pohjola 20041207 (20041207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu