Itsenäisyyspäivä juuri kansakunnan, koho suuri nostaa lippu liehumaan -juhlakahvi kiehumaan. Plussanpuolla, lauhas asteet sumuisuudest kosteenkasteet varovast jos vaeltaa -luunsa ehjän pitää saa. Merkilpanost, useet mieltä kitkerääkin purkes sieltä -hölmyyttänne lähditte -ala-arvoi tähditte. Eipä voinut karkuunjuosta -mielinytkään luistaa tuosta käskyinmukaan kuljettiin -pärstänpärryy suljettiin. Jotkut joutui maalitauluks haudoillansa, virrenlauluks luoteja kun lenteli -tappioit se enteli. Keskityksis poteroissaan eipä tuntunt, olla koissaan ilmastakin suolattiin -rattait uudest puolattiin. Valta-osa selvis hengis toveja vaik, pelonkengis rohkeitakin riuhtoja -sankaruuden viuhtoja. Lipetti ois ollut rikos ennemmin sit vaarois hikos ylhäält toivoi apuja -keventämään hapuja. Osa kansast evakoita sääliks kävi juuri noita työnsätulos hukattiin -mierontielle pukattiin. Invaliidit, sotaorvot "astioistaan puuttui korvot" hirveyksiin joutuivat -surullisiin soutuivat. Tervehtänyt aika haavoi uudetpolvet, rassaa kaavoi sivistys et lisäytyis -oma-arvo nisäytyis. Aatelkaamme kaikkee tätä kaitselmus ei hätään jätä nöyräst ilol meneillään -luottoo huomeen eneillään.
Pentti Pohjola 20041206 (20041206) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu