Vuosii kasikympist yli lepoa ei liioin hyli tasaisuutta tavoittaa -arkeens itsee navoittaa. Juhlimiset. lähes takan sekoittanut siten pakan henkisest kyl heräilee -rippeitänsä keräilee. Itsenäisyyspäivä pian lumi maassa hukkaa lian voispa ihminenkin noin -epäkelvoks oloin koin. Työ ei maista, kuten ennen joutoäijän pelkäst mennen nuoremp veikka korjailee -hommii talos, sorjailee. Näin on turva, kotiperää entislaiseen lähes herää ottaa kynän näppeihin -jäämät skriivuu säppeihin. Pinnallisest ääntä käytän ruutupaprun viiruil täytän johonkin taas joutuilee -elonmerel soutuilee. Pikkuhetken päiväst ottaa kevyesti, koneelmottaa loppusointuu hakien -alla jemptin lakien. Kahlehissa, tuohontapaan rytmi ei oo vähää vapaan haittapuoli hommassa -uiksin iät kommassa. Enin siispä päiväst muuta ruuast, lämmöst, heiluin luuta pyykinpesuu tietysti -aviistutkii, pietysti. Haaveillekin aikaans uhraa koskpa pusikoissaan suhraa rajoitteiseen yltäen -mieltä vähäl kyltäen. Ystävyydet, arka ala nieluun nousee helpost pala säpinää en sisällä -koskaan ilon nisällä. Silti henki noissa heiluu olettelen olla reiluu tuo vaan ei oo tarpeeksi -kuihdunnuttu karpeeksi.
Pentti Pohjola 20041204 (20041204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu