Selittelyn halu mulla mieltä jokin täyttää eikä noinkaan kunnoks tulla -vaikka voisi näyttää. Tunnol takaa rajarauhan säkeitä kun suttaa laittain esil pyörtökauhan -golfissansa puttaa. Ristiinrastiin mieli meloo oltavaisten lahdel hölmyyttänshän säkäns teloo -kun ei paikkaa kahdel. Toivotont ois löytää keväät sen jo ajois huomas älympiin ei piisais eväät -rajallisuus puomas. Papermäärist selväst näkee minnesuuntaan sujuu loppusointuin, kipuu mäkee -urillensa ujuu. Haluu riittää haeskella vähäisetkin väännöt joudontyhjää paeskella -eikä estä säännöt. Viel jos näitä joku lukee iloahan tuottaa riimimuotoon, yhä pukee -elkeit henkens suottaa Luulevat ehk, löysä ote näppösissään tuolla kasaansaanti, lähes sote -tylsäl ei voi vuolla. Näin on menty päiväst toiseen harrasteissa uiden sukkelat ei tyytyis moiseen -ruumenista puiden. Antanut on ilonsirui evästäen mieltä vippaellaan jatkust lirui -koskpa tuppaat sieltä. Yhdistellen, niitä näitä ei tuos hunningolla kirkastuissa jutunpäitä -niukkii, omamolla. Erehteitään ei voi kieltää niitäkinhän tullut vähyytensä merkiks mieltää -sapluunat jos hullut.
Pentti Pohjola 20041203 (20041203) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu