Jotkut kysyy, mitä puuhaat tupa-ukonk toimis luuhaat nuokutellen ajassa -miete-into hajassa, Ei oo veli, toimist pulaa yhdest kyllin, toiseen sulaa linjoja siis monia -piristystä lonia. Hanurilla harjoitellen muististansa varjoitellen opinhalu vireessä -hulluak tuos kireessä. Kamerankin, digin hankin elikstrittää äijän tankin pikkuhiljaa perille -tieto soljuu kerille. Lehteinluku, ajast haukkaa vinttitilois liiket laukkaa tietokoneet, telkkarit -siirtää nurkkaan helkkarit. Riimejä kun ylöspiirtää itset muual äkist siirtää vaistomaisest väkertää -norja olo hommast jää. Uunit täytyy lämmitellä kaupoillekin kämmitellä apoteekist troppeja -haittaisille knoppeja. Entäs sitten, onko kamui jeesaamassa intoon ramui vähiin käyneet, tunnustan -itselähdöl punnustan. Vanhukset tääl vähenevät kirkkotarhoi lähenevät nuoremmatkin nukahtaa -toimenkuvans, sukahtaa. Onni, et saa päiviins jatkaa kerrytellä rullal matkaa sängynpohjii väistäen -kohnimisens päistäen. Rajoitta ei hyvää tipu joskus lonksaa haittainvipu snaijattaisiin kässäämään -kremppain alkais rässäämään. Turvaa tullut lähipiirist vaik ehk omuus irti jiirist ympärluonto rikastaa -huomisiimme tikastaa.
Pentti Pohjola 20041127 (20041127) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu