20041125 Nurkistakurkkia

Jopa tuli suojakeli
lounahasta tuuli
pohjanpuhul olkin peli
-alaspäisest huuli.
Heinäpaalein kärytyksis
ilo mennä ehti
keskelkylää, ärytyksis
-nurjan aukes lehti.

Tuollaista ken yleens tekee
joutais ajatella
inhonsortin vetää rekee
-jäisenkylmä hella.
Laissa sietäis toimi kieltää
pakon vaikka uhal
eihän nykyist jaksa mieltää
-hermo menee tuhal.

Naapureista pitäis piittail
edes himpunverran
kaveruutta sovus niittail
-ylempän ei herran.
Arvaa kyllä kokemuksest
toimet eivät muutu
vaan en luovu hokemuksest
-älä riimist suutu.

Rauhallinen kylänkulma
tuota ei voi moittii
yksityinen siispä pulma
-kamraateist jos loittii.
Meikä äijä tuvannurkas
skriivailee ja soittaa
tok myös lehdist, telkast kurkas
-alakulons voittaa.

Ylimieltä paettaissa
nöyryys astuu esiin
sielunsointui haettaissa
-ruuhi peilivesiin.
Virheisenä pakko jatkaa
kulunintoo mieles
arvaa eihän elonsmatkaa
-ehk koht jumi kieles.

Ärtyneellä padot murtuu
se on järjenpuutet
tyhjänoloist, tulee surtuu
-asiahan muutet.
Elämä on, paljoo työtä
henkensä juur kanssa
oispa onni siinä myötä
-kepeneisi tanssa.

Pentti Pohjola 20041125 (20041125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu