Jopa tuli suojakeli lounahasta tuuli pohjanpuhul olkin peli -alaspäisest huuli. Heinäpaalein kärytyksis ilo mennä ehti keskelkylää, ärytyksis -nurjan aukes lehti. Tuollaista ken yleens tekee joutais ajatella inhonsortin vetää rekee -jäisenkylmä hella. Laissa sietäis toimi kieltää pakon vaikka uhal eihän nykyist jaksa mieltää -hermo menee tuhal. Naapureista pitäis piittail edes himpunverran kaveruutta sovus niittail -ylempän ei herran. Arvaa kyllä kokemuksest toimet eivät muutu vaan en luovu hokemuksest -älä riimist suutu. Rauhallinen kylänkulma tuota ei voi moittii yksityinen siispä pulma -kamraateist jos loittii. Meikä äijä tuvannurkas skriivailee ja soittaa tok myös lehdist, telkast kurkas -alakulons voittaa. Ylimieltä paettaissa nöyryys astuu esiin sielunsointui haettaissa -ruuhi peilivesiin. Virheisenä pakko jatkaa kulunintoo mieles arvaa eihän elonsmatkaa -ehk koht jumi kieles. Ärtyneellä padot murtuu se on järjenpuutet tyhjänoloist, tulee surtuu -asiahan muutet. Elämä on, paljoo työtä henkensä juur kanssa oispa onni siinä myötä -kepeneisi tanssa.
Pentti Pohjola 20041125 (20041125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu