Vanhal menee, mitenmilloin näähkänäkin usein illoin aamuinkin jop kaivertaa -päiväns heikost liikkeelsaa. Tuo on kaikki kestettävä repsahtama estettävä joissain huomis mukavaa -elonilon sukavaa. Kymmenii kun vuosii pinos tohvelit siin joskus vinos hipsimiikin epäämään -lojollensa lepäämään. Monii aikoi, kaikki sujuu pursi livakasti ujuu koneenääres käppäilee -niitänäitä näppäilee. Parikymment vuotta sataan ei kyl sinne, kykyy mataan nurmessa jo nukuttuu -toistenmuistoist hukuttuu. Nyt viel ollaan liikekannal käpläilyä pientä annal vähyyksien varjosta -tattiksia tarjosta. Elo mennyt hieman pieleen säröjä siit tullut mieleen yhteisintoin risoista -kömmähteist jop isoista. Usko omaan hyvään niukki ahtaannurkas, olo tiukki hölmöst, haavein selässä lapsellises pelässä. Ohi kulki, vuottenjonot narisseet ei poluil monot sivummalta seuraili -isot kun he teuraili. Mieli oisi ollut mukaan hoksinut ei tuota kukaan yksikseen nyt töllätään -vilsket sivust möllätään. Haeskellen korvikkeita niukentamaan lorvikkeita tuonne, nokka tohoten -alustastaan kohoten. Rikkaut siis montaa sorttii etsiis pakast valttikorttii ärtymättä rippeistä -kallaillekin vippeistä.
Pentti Pohjola 20041123 (20041123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu