Ilmaisunhalu on kaikilla meillä jotka tääl kuljeksii maailmanteillä syrjäisest loukostkin ääntelee -esteitä tieltänsä kääntelee. Ilmeilee, ellei voi muuten sit näyttää saattelee nurkas noit plareja täyttää purkamal mielensä paineita -vähentäin tuntonsa laineita. Monet kyl ulospäin, ettei ois mitään hetkeekään alkaneet selitet itään oma se kullakin kulkunsa -porttienavailut, sulkunsa. Tärkeintä juuri, et rinnassa raksaa lääkkeellä huomisiin kevyysti jaksaa hakien perustepuolia -joilla noit keveilee huolia. Itsel täs aiemmin nuotit, nyt riimit koskaan ei innostust tuottaneet tiimit omassa hiljassa meneilty -sieluises lätäkös veneilty. Homassa tippaa ei merkitse tulos vaanpa tuo vapaus, kuoresta ulos niukilla näkemil nakertaa -yrityspuolesta annit saa. Netinkin ääressä kansa nyt kykkää lähelkinasuvil, mallataan mykkää digpoxit, telkkarit, ynnäillään -perimpään loukkoomme rynnäillään. Vuoskymmentakaisis, - kultaisenhitui ettei niin tunnettu, eristeenkitui juttua piti tuol suoltaman -siinä sai sielukin huoltaman. Kakstuhatluvulla, käännöksii tehty monikin arvokas, pölyttyyn ehty rikkaus, ilmainen, maksuton -tänään siih ihminen jaksuton. Pelko tääl pallolla hiivansa saanut kärsimyssorttista rajatta jaanut onneks ei näillä viel kulmilla -selvitty kepeemmil pulmilla. Annettais itsemme, harrasteinhuomaan jotakin, joutoisen sijalle tuomaan mikä ei kipeitä levitä -hätäisenjarrusta revitä. Syksyllä hämärtyy, - hetkeksi päivä eikä tuo puuhailles yhtäisest näivä nappuloist virta vaan lamppuihin -ujutaan uusihin tamppuihin.
Pentti Pohjola 20041121 (20041121) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu