Milloinkaan ansiot ei mene tasan usea rymyää isomman kasan vatpassi silloin on vinossa -poikkisii halkoja pinossa. Korjailuin aiheita ikuisest riittää tylsällä teräl jos hölmösti niittää jälki ei silmää se silaile -yhtäistä runsaammin tilaile. Aatokset kiertyvät useesti ristiin voitanee havaita, taas meni mistiin niinkuin jo aikojen alusta -kiikkerä onnisteen jalusta. Huonolkin sapluunal, tyhjäistä paremp vaikka tuo hollari oliskin aremp ruuhi siin jonlaises kurssissa -elämänmittaises purssissa. Ihan jos heitteille, hyrskyt ne viskaa kohtapa kummalla liemellä tiskaa söhrö vaan pöntössä pudentuu -niurassa kulkijal jatkust suu. Otettais ohjaksist totisil toimil ihan kuin marja se, sormisest poimil riemua luultavast nostattais -jotakin tarpeetont ostattais. Toisilta mallia onkeemme ottain hitsiäk tietoisest saantojaan sottain eikäpä kuprulla kerätä -tunkiontaipeista herätä. Väkistevääntäen, linja on mutkil altistuin tuhannensorttisil kutkil järkeä sopivast sörsseliin -rokote, mentäes hörsseliin. Unohteist kaivella, kivillejoudut mallaten jetisti, huopuut ja soudut lyyti jos alkavi kirjottaan -huolia vähää ei päällä maan. Pursotteest puristaa, tällaista töhkää juurikin eduinta, äärellä möhkää nästyykkiin niistelee nenänsä -hukuttain hommihin tenänsä. Syksy on rapsinut lehdet jo puista auringonotto ei Suomessa luista täytyisi etelään valua -mutta ei sellaiseen halua. Nautitaan raikkaista tuulista täällä tuhannet tamineet, kehommepäällä ystävii hymyillen yhyttäin -juttelunsorttiseen ryhyttäin.
Pentti Pohjola 20041108 (20041108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu