MERISELITYS, TAPAHTUMILLE -Viisikymmppisenä, - omia nuottitekeleitä -perässään, sanasorvailuitten sovitteet -Viisitoista auttavan pöngittävää vuotta. Nyt rosoista vähäajatuksista vääntöä -koskapa kovempiin ei edelteitä -:-
Yksin kun sit enin meno hetkittäisest tulee teno syksynpimeen keskellä -kaihoo, niinkuin leskellä. Ei oo kamuu jelppaamassa harmaist aatteist helppaamassa orvon olo yllättää -sielunsisint myllättää. Täshän olen, syksynlapsi hauskuuksii ei käsil napsi vähyyteeni vajoan -ruttupeliin kajoan. Soitan jotain, mit nyt mieleen haittaa ei, vaik hidust pieleen näperteitä kertailee -aiempiinsa vertailee. Kuhmuraiset täs jo näpit silti yhä, polkat läpit rätväkkyyttä etsien -piilois, tunnonmetsien. Iloo löytyy, kunhan jaksaa nupinpuruis yhä raksaa lipun salkoon sipaisten -kieltä kivoist, lipaisten.. Ukkona ei ylös yllä tavoitteita, aikans kyllä rattaanrakse väheni -joutenolo läheni. Rajamailla rypsytellään keskotekoi kypsytellään kun ei varaa valkata -seuraneitii palkata. Moinen etu, täysin vieras näkimii siit joskus hieras olen orvoks syntynyt -puitteisiini nyntynyt. Korvikkeissa kokeiluihin järkipeli meni puihin tukirangoit tuulessa -huolekkuutta huulesssa. Luovu näinkään ohjaksista pelästellä sohjaksista yhä konstei toimia -tulosvähät poimia. Ylhemmist ei tässä tiedä ennuseukol, kun ei viedä maankorako odottaa -junnailuu vai jatkaak saa.
Pentti Pohjola 20041107 (20041107) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu