20041106 Pyhäinpäivän pykäys

Ylähäl meil suurin apu
hankalaa vaan, sinnekapu
virheenkellot kilisee
-miinuksia vilisee.
Oispa ote, puhtaantarkka
unhossäilyin, sanaharkka
toinentoistaan jeesaisi
-kunnontumis peesaisi.

Tiedonvähää virutellen
ilonsanoi sirutellen
hengentila heräisi
-lisiänsä keräisi.
Pyhäinpäiväs ollaan tässä
liekö jutust, ymmärkässä
suuria nuo juurilta
-toitottelut muurilta.

Rakkaat lepää, ikiyötään
aikanansa tehneet työtään
minkä voimat sallivat
-eheyttään hallivat.
Jaksettaisiin löytää juju
ilmanhan ei mikään suju
vierivieres rampaten
-yhteishyvää tampaten.

Arki ei sais näännytellä
polult pakoon käännytellä
rohkeus ois rikkaus
-kelpais kaikil tikkaus.
Eläjil tääl kertyy vuosii
huomaa, ei oo enää kuosii
tuollaotteel tallata
-omispuitteis mallata.

Unhottuu ehk aikaansaannit
nekin, joista toisiljaannit
varmaan talles pankissa
-kyseltäissä, hankissa.
Valmiiks meist ei ykskään tule
suksi siten, milloin kule
rasvareilta utsitaan
-miten konii kutsitaan.

Lähes samaa, rauhaa riittää
pyörylöit noit toisiinsliittää
ottain virheist opiksi
-kultajyvii kopiksi.
Nyt on pari pyhää jonos
toivoisi, et liiket monos
syksynsorjaan soutaen
-funtsimaankin joutaen.

Pentti Pohjola 20041106 (20041106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu