Ylähäl meil suurin apu hankalaa vaan, sinnekapu virheenkellot kilisee -miinuksia vilisee. Oispa ote, puhtaantarkka unhossäilyin, sanaharkka toinentoistaan jeesaisi -kunnontumis peesaisi. Tiedonvähää virutellen ilonsanoi sirutellen hengentila heräisi -lisiänsä keräisi. Pyhäinpäiväs ollaan tässä liekö jutust, ymmärkässä suuria nuo juurilta -toitottelut muurilta. Rakkaat lepää, ikiyötään aikanansa tehneet työtään minkä voimat sallivat -eheyttään hallivat. Jaksettaisiin löytää juju ilmanhan ei mikään suju vierivieres rampaten -yhteishyvää tampaten. Arki ei sais näännytellä polult pakoon käännytellä rohkeus ois rikkaus -kelpais kaikil tikkaus. Eläjil tääl kertyy vuosii huomaa, ei oo enää kuosii tuollaotteel tallata -omispuitteis mallata. Unhottuu ehk aikaansaannit nekin, joista toisiljaannit varmaan talles pankissa -kyseltäissä, hankissa. Valmiiks meist ei ykskään tule suksi siten, milloin kule rasvareilta utsitaan -miten konii kutsitaan. Lähes samaa, rauhaa riittää pyörylöit noit toisiinsliittää ottain virheist opiksi -kultajyvii kopiksi. Nyt on pari pyhää jonos toivoisi, et liiket monos syksynsorjaan soutaen -funtsimaankin joutaen.
Pentti Pohjola 20041106 (20041106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu