Omaansa huonohon kun sitä herää kampsut ne sivuhun äkisti kerää ei tule palkintopyttyjä -liiast on plareissa myttyjä. Kotonamarhaten sujuilee kyllä yhteisis toimis ei prenikoil yllä sehän se rinnassa kipeenä -huisistko enemmäst ripeenä. Tunteittenpuolel kun enimmin satsas eipä siin kiiltänyt laatujenpatsas heikosti oivalti omansa -nyhräten pilalle somansa. Ei ollut kroppakaan kummossa teräs ruhonsaheppoiseen yhtenään heräs luustokin vähistä väännetty -alust jo aatokset käännetty. Mittoi ois mielinyt, toivoa julmast silloin jo katsonut jemptimmäst kulmast ollaan täs muuta kuin mölyä -pyyhkimäs ilolta pölyä. Jospa ehk tyttökin hymynsä suonut nuorella jannulla toiveita tuonut häpeän heikkuudest unohtaa -mitä ei tällailla edest saa. Virnettä kotona suupieliin kertyi oikein kun rennosti lösyään vertyi ruttua polvella pompotti -valssit ja jenkat ne rompotti. Isommil lavoilla hymyilyt hyytyi melkein kuin maansa ois tappol myytyi jähmeänjäykästi esillä -niinkuin tuol, kareisil vesillä. Usea ihmettel, - ottaisit rennost sliipatunoloisest, avuja lennost eihän sul suuria tunnolla -lähespä menennät kunnolla. Onpa vaan oksaista aisioissa täällä putsiset tamineet, vaikka ne päällä höpöttein henkeeni herätin -rohkeista ruuheni perätin. Lähelläin ollut ei koskahan ketään niin jos ois sattunut, alkaisin vetään mua ei tarkasti tutkita -puutteisil, selvittäin hutkita. Ärseit oon aihinut, ilmasta ihan näyttänyt elkeitä hetkisen vihan joka ei lähelkään arkea -sanain vaan valinta karkea.
Pentti Pohjola 20041105 (20041105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu