20041105 Kaihteissakulkuja

Omaansa huonohon kun sitä herää
kampsut ne sivuhun äkisti kerää
ei tule palkintopyttyjä
-liiast on plareissa myttyjä.
Kotonamarhaten sujuilee kyllä
yhteisis toimis ei prenikoil yllä
sehän se rinnassa kipeenä
-huisistko enemmäst ripeenä.

Tunteittenpuolel kun enimmin satsas
eipä siin kiiltänyt laatujenpatsas
heikosti oivalti omansa
-nyhräten pilalle somansa.
Ei ollut kroppakaan kummossa teräs
ruhonsaheppoiseen yhtenään heräs
luustokin vähistä väännetty
-alust jo aatokset käännetty.

Mittoi ois mielinyt, toivoa julmast
silloin jo katsonut jemptimmäst kulmast
ollaan täs muuta kuin mölyä
-pyyhkimäs ilolta pölyä.
Jospa ehk tyttökin hymynsä suonut
nuorella jannulla toiveita tuonut
häpeän heikkuudest unohtaa
-mitä ei tällailla edest saa.

Virnettä kotona suupieliin kertyi
oikein kun rennosti lösyään vertyi
ruttua polvella pompotti
-valssit ja jenkat ne rompotti.
Isommil lavoilla hymyilyt hyytyi
melkein kuin maansa ois tappol myytyi
jähmeänjäykästi esillä
-niinkuin tuol, kareisil vesillä.

Usea ihmettel, - ottaisit rennost
sliipatunoloisest, avuja lennost
eihän sul suuria tunnolla
-lähespä menennät kunnolla.
Onpa vaan oksaista aisioissa täällä
putsiset tamineet, vaikka ne päällä
höpöttein henkeeni herätin
-rohkeista ruuheni perätin.

Lähelläin ollut ei koskahan ketään
niin jos ois sattunut, alkaisin vetään
mua ei tarkasti tutkita
-puutteisil, selvittäin hutkita.
Ärseit oon aihinut, ilmasta ihan
näyttänyt elkeitä hetkisen vihan
joka ei lähelkään arkea
-sanain vaan valinta karkea.

Pentti Pohjola 20041105 (20041105) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu