Lokakuun viimeinen päivä on hollil yöllä taas kelloja käännettiin eikä mee ikäkään enää se nollil -kauan sit enskerran äännettiin. Mitä on opittu, hitsistk tuon tietää järki kun jähmeänsorteissa ainakin moitteita huonommin sietää -hätkähtäin punaisist korteista. Omassa kodissa, vähissä toimis runsaampaa ei edes aatella hallavansorttista näkyilee loimis -turha jo johtojaan maatella. Aiemmil vauhdeilla pukseeri puhkuu oleman ryppyisel merellä pannu se painetta niukasti uhkuu -hitaasti ollaan tääl kerellä. Propuistkin poksavat irralleen nallit kelju jos kaljua lääpäilee siinä on hukassa olemainhallit -ihminen tunkioo rääpäilee. Kylhän sit ottaisi mitalei vastaan melkeinpä eduista halkeais suojaisi ylemmyys nurjuuksilt lastaan -eitotont etuisuut palkeais. Eskovel täyttävi, seitsemänkuusi pyhäistä päivää nyt viettäen ylhuomen, Eero ja Teemu sen uusii -omansa lovennat tiettäen. Seitsemänkolme, ja seitsemänyksi tuohonkin tarvinnut tallata eivätpä ehtineet he hyljityksi -ilonkin olemaans mallata. Vanhimpan joukosta, äijäpä tämä kasisenkymppinen käppänä huolia tuottavat vuodet jo nämä -ruosteessa monikin räppänä. Silti viel hanurin polvelle paiskaan tovin tuon nappuloi kutitan värssyjenjämillä papruja raiskaan -uusilla, entisii sutitan. Leikin myös varjolla, asiat hoituu toisinaan tuollaisilt tukossa omtunnonlaskuriin eittämät koituu -herkkyyttä hivenest ukossa. Nauretaan töppäilyil, sehän se riskaa kevenee pussukka olalla ruojua toisensa etehen viskaa -eikpähän plussammal tolalla.
Pentti Pohjola 20041031 (20041031) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu