20041030 Vuosienvirroissa

Uutehenpyrkyy sit aina ei hyödä
valttisii kortteja, näppeihin lyödä
omahan pienuus siin esillä
-tarvottais ukkuuden vesillä.
Ihan ehk läheltä, näpsäisi kukan
mikä taas antaisi intoiseen pukan
olis vaan tulemat tyhjiä
-joissa niin mälsäistä nyhjiä.

Riimit kun ainoota, tänäistä tarpoo
ei ole vuoria, hyödyistä arpoo
moisien edessä nöyristyy
-henkisis liiasti köyristyy.
Aiempi meno, myös lähellä nollaa
pitkin tät polkua itseä mollaa
saamaton santeri todella
-omista virheistä podella.

Juoksuttaa mietettä, lähespä työkseen
eikä pääs sisintä onnehen syökseen
väkisin tällailla tomuttuu
-kaikkises katsannos romuttuu.
Siihen viel änkeevät, kroppaiset kivut
heltii jo noistakin näppösist vivut
laiva läh tuulisel ajolla
-piirusteet, paremmist hajolla.

Vatvoillaan vanhoja muistoja tuolta
milloin ei ylmääräst, ikävää, huolta
saatettiin iloonkin hurahtaa
-tänäisel, pelkästi murahtaa.
Olija itse on, alku ja piste
juuri sen takana, tärkeä riste
ellei oo ohjat siin käsissä
hämmästeenhölmöä pläsissä.

Naureksiit nynneröl, näkimet veteen
ukko ei meloksi tipastkaan eteen
se, mitä kelalta purkeaa
-laadusti todella surkeaa.
Etsitty estoilta aukkoja aidas
talvisis tuulissa, ohuussa paidas
maalnaru ikin ei ylity
-ilo se rähvänäl sylity.

Kymmenet vuodet tuol, tunkiontongus
äläkkää pitäen, surujenvongus
oppi ei otsahan asetu
-lääkkeeksi rinnalle lasetu.
Muistaa silt tarkasti, täähän vaan leikkii
ehontaa, kokonaisvaltaisest veikkii
huumorkin saanut on hytkeileen
-asioi toisiinsa kytkeileen.

Pentti Pohjola 20041030 (20041030) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu