20041028 Omaruodintaa

Ihmisel ois, pyrky, tarve
että yksinäisest harve
onnenlaineet laulaisi
-lämpö päivin kaulaisi.
Miehen, naisen, yhdesolo
riemullinen elonkolo
tuo se luonnon järjestys
-vaa-ankielten kärjestys.

Esteen usein, suuri - Mutta
orvontielle, potku, rutta
miks ei minuu huolittu
-leikilläänkään nuolittu.
Sankaruudest eristäytyy
haaveisista sydän räytyy
kelvot löytää kaverin
-ukko-luonteel, haverin.

Yrite ehk puutteellinen
arvaamaton, muutteellinen
ettei kelkkaan kavuttu
-latui tarpeeks havuttu.
Geenivirheist, jospa johtuu
kuvitteist noist pilal rohtuu
uskaltamat yrittää
-normaaltyylil pyrittää.

Luokkahan se silmis laskee
oltu, raivaamatont kaskee
maastoltamme ronikkoo
-etäännellen monikkoo.
Ystävyys tuos ynnimättä
kenkäänlähel rynnimättä
iloi niukast ahmittu
-tyhjää kupeilt kahmittu.

-Oishan sulla ollut noita
-leivänpäälle, laittaa voita
kommentteja heitellen
-virnet vähän peitellen.
Meikäkään ei sielult jäätä
tutkaeltiin tosis säätä
pyydykset vaan kuivilla
-ensipaikka nuivilla.

Itse itsens, täs on este
moottoris ei riitä neste
kauemmas jos huristais
-rintalastaa puristais.
Nyt jo jarrut tuosta lukos
kasikympit, niskas ukos
hyv kun jaksaa jalkeille
-vinttitiloin palkeille.

Pentti Pohjola 20041028 (20041028) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu