Meitäkin on, jotka tahtovat rauhaa yleiset käytännöt, kiusasti pauhaa radiot, telkkarit, moottorit -senkin sen seitsemät hoottorit. Itsensä kans jos ei uskalla olla hetihän lähestyy, niuhuudenmolla liikettä, tanssia, jytäilyy -sielulle lääkkeistä rytäilyy. Tuli kuin pepussa, lyllertäät vinhast yksinkö rupeisi olemaan inhast hölmöt vaan hetkensä hukkaavat -soimonsa lätäkköön pukkaavat. Reippailuohjeita, aviiseist lukee pien juuri nälkä se hoikkuutta tukee myrkkyä monetkin ruuista -kotoisin, juuri tuolt huuista. Alkohol, tupakka, voimakkaat aineet niukkivat mukavast ihmiselt paineet tuollaisil ohjeil jos liputtaa -haitakset, oksalta tiputtaa. Vouhotteis hukkailee arkisen ilon useesti takia, - ylmääräkilon läskeistä etäämmäl eroten -kaikkisest kuntoaan teroten. Kaupunkiin tuppailee, vanhat ja nuoret siellä juur ohuet, henkisenkuoret metakkaa kyllä ih julmasti -itsensäetsintä pulmasti. Hukuttuu joskus myös, maaseudunrauhas liiast et eineitä roikottaa kauhas aisti ei pahoja haittoja -sulloillen täytelles aittoja. Eläke-ihmisilt, rento siin poissa viihtymät jatkuvast omassa koissa pakkoista raitille rynnätä -yhtyyksii kirjoihin ynnätä. Sieltä voi löytyy myös, sieluinen täyte kaveriystäväst, runsuudennäyte että hänt sopivast tapailee useista pinteistä vapailee. Yksinäänollen, ei komentoo kodis rivihinjärjestyy, niinkuin nois sodis persaillepotkui silt tarvitaan -liian et lotkoa harvitaan. Ritarimerkkei ei ohessa tule niinhyvin suksi se konsana kule miel kyl voi riitosti levätä -haitoimpii harkiten evätä.
Pentti Pohjola 20041027 (20041027) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu