Moni kantaa, kipui, vaivoi saattaat olla syvii kaivoi joista harvoin yletään -vaivattomaks syletään. Itsel onneks, juurkaan noita riemunsävelt vaikkei soita orvontuntu tuttua -kahisuttaa nuttua. Surkeintahan, - aina kärsii tuskankakust, että järsii lääkelaatuin puuttues -elon karmeeks muuttues. Ystävät voi montust nostaa jelppain kaunist, sekä rostaa huomenna et paremmin -kylmyyksis, nois taremmin. Pitäis muistaa, lahjaks-saadut eritasot, olonlaadut taudit aina pilaavii -rotkonreunal hilaavii. Vajaita tääl konsteist ollaan sen kun nuijis pysyst pollaan aurinko sais lämmittää -naurain huomeen kämmittää. Kohdastans kun kaikkee tsiikaa tuos on lähii useest liikaa näkemättä pidemmäl -yhteisesti, sidemmäl. Hätätiloi, ruuanpuutet aavikoiksi, seutuinmuutet jolle harvoin vähää voi -surulaulut liikaa soi. Ihmisyyttä ihannoimaan värjyt tuulet korvis soimaan niukastaankin nyhtäen -eripäisii, yhtäen. Ulvomalla orpon kuulle äkist maistaa homma puulle seuraan jos ei uskalla -ekstra kohta tuskalla. Ydinaiheit harvoin esil laittamatta ruuhta vesil kuin se oisi lasia -syömmentärkee asia. Nurkkaankäänty, ihan väärin joukkohommaks saada häärin pönkä, toinen toiselle -liputetaan moiselle.
Pentti Pohjola 20041026 (20041026) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu