20041025 Sekasolkkua

Päivittäinen riveinteko
itsel usein, iva, heko
näin on vähää menentä
-järkisist ei enentä.
Tottumus tuo pihdeispitää
kynä kouras, tavui itää
lörpöttelyks leviää
-arjenjyrkkää keviää.

Soittopuoli, nuorest haave
ei vaan käsil, laite, kaave
rahanpuutteest johtuili
-viel tuot kerran, - lohtuili.
Myöhemminhän toive täyttyi
hanureita, useit näyttyi
polvelle voi nostella
-apatial kostella.

Huuliharpul tosin alkoi
musta rudolf, ilmaa halkoi
ensimmäisen otteena
-niinkuin lahjoilt kotteena.
Pian sit jo, pyöreepohja
mandoliinist, syliinohja
Louhistolta lainaksi
-jälkeen, oma ainaksi.

Lievitelty näin tuot arkee
ankeus jos liiankarkee
omalähtöin innoilla
-kovanpuolen hinnoilla.
Vaihtokaupois, yksi suunta
pareenhalus, arvonmuunta
tähtitieteen tyylillä
oli otsaa kyylillä.

Elokaan ei ollut helppoo
unohtuili toistenjelppoo
pöydänääreen tupattiin
-vartuttainkin kupattiin.
Noita entii muistellessa
aatospoluil luistellessa
itsemoite tukistaa
-mitä ei voi kukistaa.

Aikajanois hyppelehdin
sieltä täältä nyppelehdin
rentoutta hakien
-alla vapaan lakien.
Riimejäin kun runsaast syydän
huumoriksi, mieltäänpyydän
niinkuin lippa vinossa
-paiskotut tuol pinossa.

Pentti Pohjola 20041025 (20041025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu