Päivittäinen riveinteko itsel usein, iva, heko näin on vähää menentä -järkisist ei enentä. Tottumus tuo pihdeispitää kynä kouras, tavui itää lörpöttelyks leviää -arjenjyrkkää keviää. Soittopuoli, nuorest haave ei vaan käsil, laite, kaave rahanpuutteest johtuili -viel tuot kerran, - lohtuili. Myöhemminhän toive täyttyi hanureita, useit näyttyi polvelle voi nostella -apatial kostella. Huuliharpul tosin alkoi musta rudolf, ilmaa halkoi ensimmäisen otteena -niinkuin lahjoilt kotteena. Pian sit jo, pyöreepohja mandoliinist, syliinohja Louhistolta lainaksi -jälkeen, oma ainaksi. Lievitelty näin tuot arkee ankeus jos liiankarkee omalähtöin innoilla -kovanpuolen hinnoilla. Vaihtokaupois, yksi suunta pareenhalus, arvonmuunta tähtitieteen tyylillä oli otsaa kyylillä. Elokaan ei ollut helppoo unohtuili toistenjelppoo pöydänääreen tupattiin -vartuttainkin kupattiin. Noita entii muistellessa aatospoluil luistellessa itsemoite tukistaa -mitä ei voi kukistaa. Aikajanois hyppelehdin sieltä täältä nyppelehdin rentoutta hakien -alla vapaan lakien. Riimejäin kun runsaast syydän huumoriksi, mieltäänpyydän niinkuin lippa vinossa -paiskotut tuol pinossa.
Pentti Pohjola 20041025 (20041025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu