Vanha jaksaa rajallisest se on, - pätkä ajallisest minuuttein voi loppua -unhoon sysäin hoppua. Ennen mikä sujui vedest katoa ei toviin edest liikuntaisest jäykistyy -aatteluiltkin näykistyy. Päsmärinä luonnonlaki ihmispoloil kaikil vaki rapuil alkaa pelottaa -tuo jo tunne kelottaa. Yritäppä lyyhyy alas olet jäykkä kuni valas nikamissa rutisee -voi sun hitsi, mutisee. Kiiruumatta juttupiiriin sointuvuus ei uju jiiriin erheeks olons ymmärtää -mausteisitta ilolt jää. Kymmenvuosia kun roimast lakkaa kellot heljäst soimast tinnitus yh tutumpaa -hetkihetkelt kutumpaa. Näinkin joskus laittuu hörhöön kitusia, alkaa pörhöön nauru vatsaa hypittää -riemunkakust nypittää. Useimmin sais esil tulla erakoisen ote mulla liiast kärsii hiljasta -yksitoikon siljasta. Paritkympit, sadast puuttuu ympärjoukko väkist muuttuu sieltä täältä lähdetty -ristil kohta tähdetty. Elinpäivii onneks riittää kiitoksensa tuohon liittää vaik ei ehti parasta -matkois, nurjanharasta. Ympäristö yhä kiintää lahti pihalt totust siintää rahastkaan ei luopuisi -hitsistk peräst juopuisi. Aiheet riimeis, yksi yhteen omaksunut tämän nyhteen ei sit muuksi muuteta -laajemmaksi suuteta.
Pentti Pohjola 20041023 (20041023) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu