20041023 Vanhuudenviestejä

Vanha jaksaa rajallisest
se on, - pätkä ajallisest
minuuttein voi loppua
-unhoon sysäin hoppua.
Ennen mikä sujui vedest
katoa ei toviin edest
liikuntaisest jäykistyy
-aatteluiltkin näykistyy.

Päsmärinä luonnonlaki
ihmispoloil kaikil vaki
rapuil alkaa pelottaa
-tuo jo tunne kelottaa.
Yritäppä lyyhyy alas
olet jäykkä kuni valas
nikamissa rutisee
-voi sun hitsi, mutisee.

Kiiruumatta juttupiiriin
sointuvuus ei uju jiiriin
erheeks olons ymmärtää
-mausteisitta ilolt jää.
Kymmenvuosia kun roimast
lakkaa kellot heljäst soimast
tinnitus yh tutumpaa
-hetkihetkelt kutumpaa.

Näinkin joskus laittuu hörhöön
kitusia, alkaa pörhöön
nauru vatsaa hypittää
-riemunkakust nypittää.
Useimmin sais esil tulla
erakoisen ote mulla
liiast kärsii hiljasta
-yksitoikon siljasta.

Paritkympit, sadast puuttuu
ympärjoukko väkist muuttuu
sieltä täältä lähdetty
-ristil kohta tähdetty.
Elinpäivii onneks riittää
kiitoksensa tuohon liittää
vaik ei ehti parasta
-matkois, nurjanharasta.

Ympäristö yhä kiintää
lahti pihalt totust siintää
rahastkaan ei luopuisi
-hitsistk peräst juopuisi.
Aiheet riimeis, yksi yhteen
omaksunut tämän nyhteen
ei sit muuksi muuteta
-laajemmaksi suuteta.


Pentti Pohjola 20041023 (20041023) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu