20041022 Pinnanalaista


20041022 Kestämän kelkassa...

Miksi jatkust riimei ladon
avataksein mielenpadon
löytämällä tilanteen
-heittäin hiiteen, pilanteen.
Ihmistä kun toista ilman
kirjoitetuks, saattaa filman
tunnepuolen taholta
-välttyäkseen laholta.

Ystävä ois kullankallis
parahulta, naisenmallis
jolle kertois surunsa
-mielen, vatsanpurunsa.
Ettei lähtis juoru liikkeel
nurjapuhe, korvainkiikkeel
avost hälle selittäis
-huomistansa telittäis.

Pitämätöin ikäin olen
orvonrukkii, syvis polen
saispa arkkuns avata
-hoitajansa tavata.
Sisarukset, rauhanlähde
extramieles, - vähän tähde
ponnemerkit edemmäs
-yksityisyys, menemmäks.

Vaikeaa tät selitellä
pirstaleisuut telitellä
kun se jatkust jonona
-oltu liikaa, monona.
Taivohonkin huoliins tarjoo
maallikkona pääs ei varjoon
syntikuorma olalla
-hoterolla tolalla.

Jos sais purkaa päivin arat
muokattuina pysyisk sarat
vaiko valo vähenis
-umpiperä lähenis.
Hengenhiilten tarvii hehkuu
riittäisk sisimmässä pehkuu
näin viel vanhal vaarille
-päästä, haavesaarille.

Riittää meitä, umpiperii
jotka tarveis tunnonherii
arkuutemme kaltereis
-ymmärtvyys vast poies veis.
Haaveinlöylyy, näinkin heittää
rutiineilla arkans peittää
ettei sydän kovetu
-mielenlaita lovetu.


20041022 Kotoakatsellen...

Joskus väsyy, kaikensuhteen
aamuslähtein, - iltapuhteen
silloin pitää levätä
-yrittelyt evätä.
Ennenpitkää kone toimii
haettavat, näpsäst poimii
tuon kun jaksaa muistella
-pölyt takist puistella.

Aika-ajoin, polla tukos
älynsortti ihan lukos
kuvittelee, - ojassa
-väärinkytkyyn nojassa.
Sitten tulee sekin päivä
unohduksis, että näivä
karit tuli kierrettyy
-esteet edest vierrettyy.

Uskonpuute, suuri myrkky
pahimmoillaan tuosta tyrkky
älä rähmäst pelästy
-intoiseesi, selästy.
Noin ne aukee uudet edet
kimmeltävät, huomenvedet
ruuhta lykkäin selälle
-etäspotkut, pelälle.

Henkisestkin voi tääl nukkuu
tavoitteisuus silloin hukkuu
orvon olon antina
-miinuksien kantina.
Liimaiselt jos tuntuu meno
haleprallist, nykii teno
ammi hetki rauhasta
-koht saat virkeet kauhasta.

Vanhuus tunkee omal osal
sormens luikuu, tehoposal
näin sit jarruun imeytyy
-riuskansortti pimeytyy.
Tuttua on kaikki tämä
elämäst jos jäljel jämä
luonnonmukaan laskettu
-röniköitä kaskettu.

Yks on hyöty yleisesti
kerran kulle, tehdään testi
sitten syrjään sysätään
-vanhakannaks nysätään.
Mitä liekään pinoonpantu
tärkeänä, kotimantu
lahdenvälkyn leikissä
-hetket useet veikissä.

Pentti Pohjola 20041022 (20041022) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu