Miksi jatkust riimei ladon avataksein mielenpadon löytämällä tilanteen -heittäin hiiteen, pilanteen. Ihmistä kun toista ilman kirjoitetuks, saattaa filman tunnepuolen taholta -välttyäkseen laholta. Ystävä ois kullankallis parahulta, naisenmallis jolle kertois surunsa -mielen, vatsanpurunsa. Ettei lähtis juoru liikkeel nurjapuhe, korvainkiikkeel avost hälle selittäis -huomistansa telittäis. Pitämätöin ikäin olen orvonrukkii, syvis polen saispa arkkuns avata -hoitajansa tavata. Sisarukset, rauhanlähde extramieles, - vähän tähde ponnemerkit edemmäs -yksityisyys, menemmäks. Vaikeaa tät selitellä pirstaleisuut telitellä kun se jatkust jonona -oltu liikaa, monona. Taivohonkin huoliins tarjoo maallikkona pääs ei varjoon syntikuorma olalla -hoterolla tolalla. Jos sais purkaa päivin arat muokattuina pysyisk sarat vaiko valo vähenis -umpiperä lähenis. Hengenhiilten tarvii hehkuu riittäisk sisimmässä pehkuu näin viel vanhal vaarille -päästä, haavesaarille. Riittää meitä, umpiperii jotka tarveis tunnonherii arkuutemme kaltereis -ymmärtvyys vast poies veis. Haaveinlöylyy, näinkin heittää rutiineilla arkans peittää ettei sydän kovetu -mielenlaita lovetu.
Joskus väsyy, kaikensuhteen aamuslähtein, - iltapuhteen silloin pitää levätä -yrittelyt evätä. Ennenpitkää kone toimii haettavat, näpsäst poimii tuon kun jaksaa muistella -pölyt takist puistella. Aika-ajoin, polla tukos älynsortti ihan lukos kuvittelee, - ojassa -väärinkytkyyn nojassa. Sitten tulee sekin päivä unohduksis, että näivä karit tuli kierrettyy -esteet edest vierrettyy. Uskonpuute, suuri myrkky pahimmoillaan tuosta tyrkky älä rähmäst pelästy -intoiseesi, selästy. Noin ne aukee uudet edet kimmeltävät, huomenvedet ruuhta lykkäin selälle -etäspotkut, pelälle. Henkisestkin voi tääl nukkuu tavoitteisuus silloin hukkuu orvon olon antina -miinuksien kantina. Liimaiselt jos tuntuu meno haleprallist, nykii teno ammi hetki rauhasta -koht saat virkeet kauhasta. Vanhuus tunkee omal osal sormens luikuu, tehoposal näin sit jarruun imeytyy -riuskansortti pimeytyy. Tuttua on kaikki tämä elämäst jos jäljel jämä luonnonmukaan laskettu -röniköitä kaskettu. Yks on hyöty yleisesti kerran kulle, tehdään testi sitten syrjään sysätään -vanhakannaks nysätään. Mitä liekään pinoonpantu tärkeänä, kotimantu lahdenvälkyn leikissä -hetket useet veikissä.
Pentti Pohjola 20041022 (20041022) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu