Jotenkin replanta väsytti miestä pisin kun pätkä jo kuljettu tiestä ärsytesorttista esillä -esteenä kulkuisil vesillä. Saattaa tää nuhjuisuus nakertaa oloo huomaa et seinät ne kapeistaa koloo ilolla jossakin juurensa -löytäispä ihminen suurensa. Venyvät hermot jos omaisi tässä ei oisi pienistä ruttuisenrässä nyt se on unhossa järkeily -kaukana tietyst myös tärkeily. Vuospäivänvietto se heikolle juhlaa toiset kun hyvyyttä niskahantuhlaa ansiot tyystisti puuttuvat -äijäilyn kuormaksi muuttuvat. Anteeksi antakaa tullehet synnit hermojenrepalein raastavat kynnit toisinhan leppeenä toimisi -rusinat pullasta poimisi. Urilleen aika kyl hortoojan ohjaa hetkin vain loskootti kareihin pohjaa meikäl jos mustuutta mielessä -kirpeitä sanoja kielessä. Hankala luonne ei naurata aina sepä juur omuutein mielehen paina usein keil ruumenii liepeissä -tutkaintentökkimii kiepeissä. Pakko on pursuja noitakin sietää auringonlämmönkin tulevan tietää huurtumat hengestä hukuttuu -rauhas saa öitänsä nukuttuu. Itsekin ihmeksii omia latui jotka on totista totta, ei satui miksihän änkeenä ärähdin -sisältä särkyneest särähdin. Esikoispoikana ohjeit ol vailla lampsuili töpsönä tutuilkin mailla sääntöjä vaikea valkata -ohjeistusneuvoja palkata. Hyvinhän menneet silt kuluneet kiistot toimivantuntuisii, hiomaliistot nousis vaan järkisest vuorille -rehtisest linjoille suorille. Oppilaaks tarvitsis vanhana vääntyy että yh ukkona naakeleil kääntyy löytyispä sellaisii seikkoja -avittais meikäisii heikkoja.
Pentti Pohjola 20041019 (20041019) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu