20041019 Solmusotkuissa

Jotenkin replanta väsytti miestä
pisin kun pätkä jo kuljettu tiestä
ärsytesorttista esillä
-esteenä kulkuisil vesillä.
Saattaa tää nuhjuisuus nakertaa oloo
huomaa et seinät ne kapeistaa koloo
ilolla jossakin juurensa
-löytäispä ihminen suurensa.

Venyvät hermot jos omaisi tässä
ei oisi pienistä ruttuisenrässä
nyt se on unhossa järkeily
-kaukana tietyst myös tärkeily.
Vuospäivänvietto se heikolle juhlaa
toiset kun hyvyyttä niskahantuhlaa
ansiot tyystisti puuttuvat
-äijäilyn kuormaksi muuttuvat.

Anteeksi antakaa tullehet synnit
hermojenrepalein raastavat kynnit
toisinhan leppeenä toimisi
-rusinat pullasta poimisi.
Urilleen aika kyl hortoojan ohjaa
hetkin vain loskootti kareihin pohjaa
meikäl jos mustuutta mielessä
-kirpeitä sanoja kielessä.

Hankala luonne ei naurata aina
sepä juur omuutein mielehen paina
usein keil ruumenii liepeissä
-tutkaintentökkimii kiepeissä.
Pakko on pursuja noitakin sietää
auringonlämmönkin tulevan tietää
huurtumat hengestä hukuttuu
-rauhas saa öitänsä nukuttuu.

Itsekin ihmeksii omia latui
jotka on totista totta, ei satui
miksihän änkeenä ärähdin
-sisältä särkyneest särähdin.
Esikoispoikana ohjeit ol vailla
lampsuili töpsönä tutuilkin mailla
sääntöjä vaikea valkata
-ohjeistusneuvoja palkata.

Hyvinhän menneet silt kuluneet kiistot
toimivantuntuisii, hiomaliistot
nousis vaan järkisest vuorille
-rehtisest linjoille suorille.
Oppilaaks tarvitsis vanhana vääntyy
että yh ukkona naakeleil kääntyy
löytyispä sellaisii seikkoja
-avittais meikäisii heikkoja.

Pentti Pohjola 20041019 (20041019) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu