20041015 Poikinpoluilla

Vanhana voi köpötellä
epäselväst höpötellä
ilman piiskanpelkoa
-ottamatta selkoa.
Elonhaaste, taka-alal
pyssynperä, kuni  jalal
kiireen saapi unohtaa
-jyhkeäst silt makaa maa.

Annettu on panoksemme
suruisii tuost hituu emme
tämäpäivä, - kohdalla
-uuttenetsiin johdalla.
Saattaa mennä lojotellen
miettehiä ojotellen
ykstyiskohtii hakien
-kera arjen lakien.

Vetreä ei missäänmieles
siinäkohtaa homma pieles
nostamatta noutoa
-terävist se outoa.
Hyötypino horjuvaisna
erilaiseen, torjuvaisna
pakko nyt on myönnellä
-aiemmilla hyönnellä.

Lähituet, eihän noita
ystävät ei kelloi soita
orvonliiveis lällytty
-harrasteis vaan vällytty.
Tuo on toki saanton pientä
itsekkyyden lapkaa lientä
juur ja juur, et elossa
-viherryst viel kelossa.

Nuorna niukki suuret haaveet
mielensyrjän kiiltoon raaveet
väärinpäisisist väännöistä
-piittuuttomuus säännöistä.
Kömpelöillä askelmerkeil
oltiin huomisista lerkeil
ihmek, väliin ojassa
-takakenoon nojassa.

Jaloil oloks kokee kulun
itsepuute, määräs sulun
laadun täytyi riitellä
-tylstyneenkin niitellä.
Onni antaa, sekä ottaa
välil turpihinkin mottaa
arvaa, et on elossa
-pysyin herranpelossa.

Pentti Pohjola 20041015 (20041015) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu