Orpoa mieltä jos ikänsä kantaa vääriä viestejä menosta antaa kuin oisi hätäisen selässä -lähespä, ihmistenpelässä. Meitä on moneksi, luonteittentarjois useat kuljeksii apeina varjois saamatta sanoja suustansa -vähäistkään hedelmää puustansa. Hänttärät alkavat moiselle nauraa että on porukka, kaatuvaa kauraa usko jo alkuunsa lopussa -pelkkiä perskeitä ropussa. Tarkemmin tsiikaten, muutakin näkyy löytyilee, viehätteensorttista täkyy mik ei kyl liiemmin kuplaile -arvuita , todemmiks tuplaile. Käsityskannoissa, jos niissä heittoo sekaista sellaisest syntyvi keittoo lusikanliike voi hidastuu -napsavi etanan olost suu. Yritys laajentaa, edelteinmäärää turhaltatuntuvis, vaikka juur häärää mölöjä riimejä rustaten -enimmäst itseä mustaten. Ei saisi kompastel tasaisel tiellä järkeväst aatellen, esteit ei siellä läheiset pönkinä päivittäin -kiitoksenvelkahan heille jäin. Siltikin narisee, - lähellä tyhjää rapluittenparis kun pelkästi nyhjää voisi myös raitille reippautuu -ankuuksist, toimien heippaantuu. Paljoista vuosist kyl kiitellä osaa sinne sun tänne vaik oloissaan hosaa kuplintaa juurikin mielessä -leikkisentarpeita kielessä. Ruttua ratoksi hetkittäin soittaa uuttakin nuppihin sulloa koittaa ilmatteks sinne ei ujuile -vaivoitta, vähääkään sujuile. Lehtienluenta, aiheita antaa tsuumoittaa jotenkin, mennyttä kantaa sokkelinlaskua kestolle -ulompan virrassa sestolle. Keinoi on useita, rapuille nousta vaikka ei ihmeemmin mieleltä jousta jumitteen tällöinkään kamppaamat -alaisenvieiseks kramppaamat
Pentti Pohjola 20041011 (20041011) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu