Lokakuuta luikutellaan illanhämyis tuikutellaan yötä nyt jo piisailee -lisäisiinkin viisailee. Pahimmoil, vois sataa lunta tuo viel onneks täällä unta ylempän jo tarjolla -sohkaisella larjolla. Joulu pitäis valkeeks saada tolkuta äl silti kaada sä, kuk kaikkee hallitset -maailmoita vallitset. Täällä ollaan, ottopuolla eikä kummaa lastuu vuolla saamastamme palikast -usein, ihan nalikast. Vanhukseks täs jättäydytty onnistuma, ollut lytty tuollaisen sit muistelee -aivokuorest puistelee. Mukavaakin, kuis nyt ilman rullaellut talteen filman niinkuin kaikil tietysti -jokasortti, pietysti. Unehtuvat, keljunkoet surkastuvat, synkänjoet valon viriis mielehen -ei tok jonos pielehen. Ikä kun ol ehoimmillaan työstelykin tehoimmillaan siin ei yksin raadettu -kuppii orvost kaadettu. Ain ol toisii tukemassa neuvojaankin lukemassa miten tulis toimia -valkkaella loimia. Osist, kude nytkytellä etuisaksi kytkytellä talonpidon hyödyillä -maiton, viljan, myödyillä. Sitten lähti suojist karja lakas, erilainen harja pellot vuokral annettiin -vastuu itsest kannettiin. Tahoillamme tuherrellaan mitämilloin nuherrellaan ikää kaikil riittänyt -siitä nöyräst kiittänyt.
Pentti Pohjola 20041008 (20041008) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu