Hyödyttömäks itsens kokee ei oo musta vähään, hokee toiset saavat toimia -soreansa poimia. Joutenollen, nolotuttaa mut kun kehoo kolotuttaa niveletkin narisee -yrtyshalu karisee. Selittelyn mieltäät höpöks äijä suhlaa itsens köpöks et voi jouten jässätä -omil iloil mässätä. Noithan tässä, kynänkäyttö plarein, riimityksiltäyttö leikkimistä harrastaa -uutta, päivin varrastaa. Läheissuhteit näin ei ole kapakkeihin, konsa pole väkisin siin eristyy -itselähtöin teristyy. Tuolta tulee, mielel ruoka säesteenä, hetkin huoka mukavaa ois turista -pääsis arjen urista. Kateisiikin saattaat olla vapaast ukko vainiolla osa mieltää, - heittymist -tarpeetonta peittymist. Unohteeskin metka marssii sisintänsä tuossa parssii hiduil hengen anneilla -pinomuotoon kanneilla. Eipä osais, muuksimuuttaa tottumukset paikkaans luuttaa vaikka herraks haukuttais -menneentyylil laukuttais. Iloa ei liioin käsil arkisuudest, naamar pläsil pikkumetkoi tavataan -niitkin ovii avataan. Onni tok ei aina kiertänt sydänsyrjää, murhe hiertänt nuottei laittoi väsäämään -energisest häsäämään. Täällä syväst juurillamme kuljeskellaan tuurillamme riittäis edes päiviä -auvoistenkin häiviä.
Pentti Pohjola 20041006 (20041006) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu