Tarve taipuu, elontiellä miksi oiskaan tuskanhiellä kun voi järjel aatella -älynsvähäl saatella. Onni, että aistit tallel etsimiinsä, pikust kallel luontoretken makuista -puhumatta takuista. Pännä, eräs sormeinjatko vaik ei kaikkee tuolla ratko nuppii pitää hoputtaa -yltähist, silt toputtaa. Mielikuvat karkailevat unimaisii, sarkailevat ellei laita estoa -rajoittele kestoa. Hetkenpätkis, piipahdellen tuokioiks vaan niipahdellen tuoreentuntu säilössä -uuttenintoon päilössä. Enempään, ei mieltä juostaa vaikeaakin liikoi huostaa juuri näin on parasta -kaukan, vastaharasta. Mutkitteluu tulee toki useel mielel, hommaa koki päivät eivät pareja -reissulla myös kareja. Joitten huiput ei näy silmil valottumat vähää filmil töksähtäissä säpsähtää -karkusuuntaan, käpsähtää. Yllätteist ei ole iloo jos noit turhanmonta kiloo seinii löytää haaveille -kattoo päälle kaaveille. Säpsähdellen jos sit hipsii kynnet poikkeisiksi nipsii hengenvatsa kuralla -upottavat turalla. Lahjaa kertyy, päiväinhelmist rauhemmast, ja sitten telmist evääthän tuon ratkasee -milloin nauhan katkasee. Tyytyvyys on tärkein pointti vastakohta tuolle, loitti suhtaudutaan osaamme -kertyy hilkkui posaamme.
Kaikki me tähtäämme parempaan huomeen juurikin ensinnä, kotoiseen suomeen riittäisi työtä ja vointia -yleisest, heleempää sointia. Teemmekö, omille rajoille saakka onko tuo harteilla, tasaisest taakka näitä siis tarpeista pohtia -sanallasanoen, rohtia. Maailmas liiasti kipuu ja tuskaa erisenmielisyys uusia kuskaa pommeja, verta, ja hirveitä -ilmassalentävii kirveitä. Itäisel suunnalla, pahinta sotkuu missä juur tarvittais järkistä potkuu räjähteil lastaavat autoja -joista taas uusia hautoja. Solmuja riittää myös pienemmis puitteis usein ei jäntevä käsi se suitteis heppamme pääsevi ryöstämään -katalii liiasti työstämään. Pidä ei uskoa, kaikki nyt hyvin ollessa vateris, omamme syvin uusia konnuuksii mietitään -sitten jo toimeksi tietitään. Hyvällä tietysti, sormensa pelis kunhan on mahista oikeas kelis järkeä tarvitaan tukkeeksi -asiain, sointuviin pukkeeksi Eihän me dikata jokaisest täällä ketkä he höykkyää, silmäimmenäällä tekemät kuitenkaan protestii -pilkkua vailla vai oiskin ii. Okaittenpistoihin myöskin saa tottuu kirotun harmista, täytistä pottuu hiljalleen asia unehtuu -sijalle kiipee taas juttu muu. Nuorallatanssia lähespä aina metkojenkoenta, useinkin laina tajuta, että ois parempaa -ruokkis myös somasti arempaa. Olemanmittaista, ehyympiinpyrkyy josta ei laiskemmal hivesti tyrkyy untaan ei passaa tuos katkoa -saattaapi sisältää jatkoa. Ympäril luonto meil, - aarteittenaitta lissaantuu jalkoihin useempi haitta meri kun laineisest ilakoi -syksyiset tuulet taas vilakoi.
Pentti Pohjola 20041004 (20041004) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu