20041002 Totuutta tarjolla

Varmast on heitä, jotk karsastaa ukkoo
mielensä, täydesti silloisest lukkoo
synkeän pärstän jos huomaavat
-itsensä etäämmäl puomaavat.
Tuhannet kerrat saa ällistyy tuota
etteivät leinikit vetvoimaan luota
äijientaholtkin yhtäistä
-pisteit ei kotihin nyhtäistä.

Sellaisil lääkkeillä lähdetty liikkeel
harmaalla pilvisel, kontattu kiikkeel
omia niukkoja sättien
-tuhkaa jop kaljulle mättien.
Kivoikin kokemii, - sanoa pitää
yksilöinsuuntahan ikävää itää
ahaisii tuntoja todella
-noishetkis, ei ollut podella.

Taakse vaan jääneinä mukavat muistot
joissa nois hehkuivat väreissä puistot
rajaist nyt oleman nuorassa
-lähespä viivaisen suorassa.
Maisema esittää nättiä nytkin
kosteansateisest, irronnut kytkin
ruska jo maastoja maalailee
-ihasteentuntoja paalailee.

Yllä kun kaartuilee sininen taivas
rähvänä heitäppä luotasi vaivas
näin luulen tuulosen kuiskivan
-minunkin suuntaani huiskivan.
Kohtuises kunnossa, ikään täs nähden
yhdeksälkympille alusta lähden
nolla sen kahdeksan perässä
-olispa järkisest terässä.

Harmina ollut on, tuskainen luonne
vartuntataitoja mikä ei suonne
jonnisenjoutoista hätäilyy
-tilantein, tunkiol mätäilyy.
Pikkasen alkais kuin malttia löytää
näinkin viel aatoksis hörhöisest töytää
alun het jälkeen kaik kasassa
-vaa-assa kielet ne tasassa.

Riimejäin lukien, suunta se näkyy
missä on estettä, kussa on täkyy
pyrin kyl nöyrästi kulkemaan
-ärheiset räjähteet sulkemaan.
Etäällä ollaan tääl, rymisteenroiskeest
taajamatyyppisest, mätkeest ja moiskeest
ilo tuu yhäkin tutummaks
-oottamat itseäis, kutummaks.

Pentti Pohjola 20041002 (20041002) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu