Lokakuuhun loikattuna tänä aamun, moikattuna kaksituhatneljä, vuos -härmäistä jo maassa tuos. Aurinkoinen, komee aamu viikkokaudet, harmaanhaamu nytpä meitä piristää -hämy enest kiristää. Oispa aina mieles valoo ettei nousis turhist haloo näykinnöistä toiselle -syyttömälle moiselle. Yhteispeliin älyis ryhtyy kanneskellen leikist lyhtyy alkaisivat tykätä -itseens luokse lykätä. Nykyään on vähän huolta orponakin, kulkee puolta snadis kyläs asuen -touhuillen ja pasuen. Rauha täällä, ensteiarvo hälinöis ei hetkee tarvo aika antaa ohjeita -miten mieltää sohjeita. Elämä siis kelvollista hakematta velvollista tuota, piiskanpelkoa -leppeäst saa selkoa. Hapuloinnit toimist tehty vuosivuodelt, pakost ehty kädentaitoin puuttuissa -toheloinniks muuttuissa. Viileiksi jo herkee ilmat tässäaamus, sorjanfilmat sinitaivas yllämme -kohitutti kyllämme. Pitäis pysyy terois mieli väkist siinä väistyis pieli luonnost saadaan ammentaa -yleisnättii kammentaa. Äijänä täs, jokamieles ihmisyhtyys, aina pieles sortintuomaa sakeaa -ympärillä lakeaa. Mielellä kyl meiskaloidaan riimeinparis teiskaloidaan henki ettei hukutu -täytisesti nukutu.
Pentti Pohjola 20041001 (20041001) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu