Näyttäis nyt, et sateil huili pitkinkesää tuota ruili syksymmäl juur lorraten -esteristi porraten. Huonot katot, pärekorei täyttel vellot, jopa torei kellareista pumpattiin -valtavasti vumpattiin. Osa sadost, maassa makaa hävikkiä varmaa takaa koneet kuraan juuttuvat -ärräpäät tusk puuttuvat. Tupaukol yks ja sama niskassa kun, kestolama luonnosliikku vähennyt -käsiinpysty lähennyt. Mieli silti uusiin työntyy kompromissein kyl jo myöntyy antaa hengen harhailla -estons tok tuos parhailla. Päivä kerral, tähtyynalla vuottenpitkin, passelmalla tarjoo mielel kiintoa -leppeisempiin siintoa. Kiusojakin, omikstarpeiks monet toiveet jäivät karpeiks perhesitein puuttues -ukotukseks muuttues. Se vaan serpa, nielust alas krahisten vaik ujuis jalas mielenreessä tölläten -nyttyröitään hölläten. Ainaista on koulunkäyntii laiskanläksyil, jonosnäyntii viisaut kun haetaan -umpityhmää paetaan. Onnikin on kurkahdellut pilkistellen, nurkahdellut enempään ei aihetta -tok ei täyttä kaihetta. Vuosikymmen iäs vaihtuu lapsetusko, muka haihtuu se on yhä voimissaan -hoksaileehan toimissaan. Nöyränä kyl olon eessä vähäpuhet, luullust eessä riimiin kaihot alustan -olemal saa jalustan.
Pentti Pohjola 20040930 (20040930) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu