Rikkinäinen mulla mieli ohjaksissa usein pieli näilläavuin rämmitään -huomiseemme kämmitään. Suunnitelmii paremmista tunnepuolen aremmista pursi juuttui karille -elonlaatu, varille. Miten tuota oikoo taitais lisäähän vaan haittoin aitais koetinkin pienesti -nollil sortui tienesti. Arvaamattomaks mua moittiit siit kait syystä, äkist loittiit ukol tyhjää höpinää -väsyttävää löpinää. Ripulia, puhepuolel mikään ettei, hoidu huolel jonninjoutoo lässyttää -tuomiona, aina tää. En voi muuttuu, toistensilmis siin on katkoo, olonfilmis rehelliseen pyrintää -noilkin malleil, tyrintää. Hampaankolot ihan tyhjät latistaa täs omat nyhjät kukaan, kiven kengässä -ei siit vähää tengässä. Yllätteisyys, näivettynyt väärältpuolelt päivettynyt tuo on touhuil ankkuri -ronikoissa vankkuri. Toissapäivän sattui lipsu lonkanvaraan, äkkivipsu sateenmäräl polulla -kipehistä kolulla. Nyt jo alkaa, ohimennä tulis tolkkuu, ettei lennä ulkosaappaat esille -noin ei silmät vesille. Kävelys viel, ontuu hiukan istuskelunjälkeen tiukan onni, ettei murtumii -venytettyi, surtumii. Vuodet tuovat kömpelyyttä järkeile ei moista syyttä askelt täytyis lyhentää -marginaalii silloin jää.
Pentti Pohjola 20040925 (20040925) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu