20040925 Ukotteista

Rikkinäinen mulla mieli
ohjaksissa usein pieli
näilläavuin rämmitään
-huomiseemme kämmitään.
Suunnitelmii paremmista
tunnepuolen aremmista
pursi juuttui karille
-elonlaatu, varille.

Miten tuota oikoo taitais
lisäähän vaan haittoin aitais
koetinkin pienesti
-nollil sortui tienesti.
Arvaamattomaks mua moittiit
siit kait syystä, äkist loittiit
ukol tyhjää höpinää
-väsyttävää löpinää.

Ripulia, puhepuolel
mikään ettei, hoidu huolel
jonninjoutoo lässyttää
-tuomiona, aina tää.
En voi muuttuu, toistensilmis
siin on katkoo, olonfilmis
rehelliseen pyrintää
-noilkin malleil, tyrintää.

Hampaankolot ihan tyhjät
latistaa täs omat nyhjät
kukaan, kiven kengässä
-ei siit vähää tengässä.
Yllätteisyys, näivettynyt
väärältpuolelt päivettynyt
tuo on touhuil ankkuri
-ronikoissa vankkuri.

Toissapäivän sattui lipsu
lonkanvaraan, äkkivipsu
sateenmäräl polulla
-kipehistä kolulla.
Nyt jo alkaa, ohimennä
tulis tolkkuu, ettei lennä
ulkosaappaat esille
-noin ei silmät vesille.

Kävelys viel, ontuu hiukan
istuskelunjälkeen tiukan
onni, ettei murtumii
-venytettyi, surtumii.
Vuodet tuovat kömpelyyttä
järkeile ei moista syyttä
askelt täytyis lyhentää
-marginaalii silloin jää.

Pentti Pohjola 20040925 (20040925) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu