Naurettavalt varmaan näyttää vanha ukko plarei täyttää kuin ois jotain sanookseen -ymärtmystä anookseen. Leikkihetken mielin kokee tää ei kaada, sitä hokee antain kynän savuta -mielteen esil kavuta. Tälläkertaa suoraan näytöl sekinsuunta, vähän käytöl lojol niskaa säästelee -palturia päästelee. Idut tulee, sillähetkel urkkomisti ollaan retkel suolas näin on makua -riittää huomes hakua. Asiaa on harvoin jutuis sekavissa töhröönsutuis minuuttei siin hukkailee -ruuhta eteen pukkailee. Yhdenlauseen perään muita se on sitten, sekapuita pinon noustes koroille -eikä kelpais voroille. Runot oisi liian vaikeit sellaisiin ei edes aikeit hethän oisi polvillaan -turvallansa kolvillaan. Oit ja voit, ei mulle passaa sielt ei lähestyisi kassaa viimeisenä takana -kirjoitteitta lakana. Tätä linjaa höpsöttelen vanha ukko köpsöttelen kauniin luonnon lähellä -vähiäni nähellä. Elon illan rantamilla luojan kännyin kantamilla sökertelen satuja -entisiä latuja. Kiitosmieltä tunnen aitoo tarveisk olla näissä vaitoo heikommalkin horjulla -alenteitten torjulla. Sisaruksein, voimanlähde oma osuus, niukin tähde mielinhän tät jatkaisi -iltaruskoon matkaisi.
Pentti Pohjola 20040925 (20040925) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu