Liukaspohja tossuil ulos tässäpä se sitten tulos lonkanvaraan rojahdin -entiskipeel lojahdin. Oli yössä piehtarointii heikens ratkaisevast vointii käännähtämä herätti -unenrauhan perätti. Tie ol kovin sateenmärkä vipahtamal, - herkänkärkä apui ajast tarvitaan -närsynliikaa harvitaan. Jälkeen konkkas, suurelkivul tulentuntuu, täyttä sivul pöhöllänsä kohta tuo -mutkii matkaan tietyst luo. Äiti saihan mustan sauvan ihan jouten ollut kauan siit vois tulla tukea -kinttukipeet, pukea. Paikalolon kyllä sietää hituliike, vihlootietää olis tarvint miettiä -sateenloskan liettiä. Uskon, pian päälle ottaa liippareissaan ulkon sottaa varovuus ehk enenee -hipsimmästi menenee. Vuosii sitten kolhin päätä toisel kerral, syytin säätä peililiukkaal pyllähdin autoinhioist, yllähdin. Suojelusta näissä köpsyis henkikin vois mennä röpsyis enkeleiltkö varjelus -pääsemättä kimppuun sus. Kaatukoht nyt turvonneena lieneek mustaks murjonneena enpä ole tsiikannut -ähisten vaan liikannut. Ikäisille näitä jakaat tasapainot, kun ei vakaat kömpelyys ain kimpussa -liikuntpuoli himpussa. Antaa olla agitoinnin kohennusta löytyy voinnin tarveis muistaa järkeillä -ylpeillen, ei tärkeillä.
Pentti Pohjola 20040924 (20040924) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu