Kukapa jaksaisi liikaista kuulla eikä viel kyttyrää, siltikään luulla tarkoitan omia riimejä -aiemmintehtyjä, - viimejä. Yhtä on penslaus alusta loppuun siltikin jatkuvast varisee roppuun hetkistä huvia harrastan -ilmasta ituja varrastan. Tätä on tehty jo kymmenii vuosii laiskaista luonnetta, tällainen suosii nupin tuo vaivaus niukalla -sujuttuu ladul jo hiukalla. Venttiilin aukasee, pian taas sulkee omia jälkiä eestaasen kulkee hivenest yrittää väistellä -erlaisesest, rivejä päistellä. Aiheet on tuttuja, tuhanten kertain näinkin sit viirailee luokse noin mertain löytyykö, tyhjästä enempää -suomeksisanoen, menempää. Joltisel luiskalla vanhoilla päivil alttiina useille, järsivännäivil kopataan vaistoisest haavilla -eikäpä, mittaisel saavilla. Leikkisyyt yrittää herättää henkiin jonkista liikettä, aattelunkenkiin säilyisi tunto siin tarkkana -vähemmän lällyisi harkkana. Uusia kulmia, konsteja löytää entisiin töheriins monasti töytää olettain, silti ei varasta -ihmisen sisäisel parasta. Ympärysluonto on sopiva tausta väkiste pitäilee, katseittenhausta lehtevät koivut kun varjoaa -impulssei nöyryyteen tarjoaa. Sisarusporukka, eväistä enin orponamennen ois hetkessä tenin näinpä se toivoisi sujuvan -rauhaisast ruuhemme ujuvan. Haitat on toki ne lisäämänsuuntaan voimatta ryhtyä perustoi muuntaan kiitoksen sanat kyl käytössä -myöntöä runsaasti näytössä. Tällailla hillutaan ukkona hiljaa lahmaten lähespä kypsyvää viljaa mitenkä milloinkin harppaillen -värskeikin ituja skarppaillen.
Pentti Pohjola 20040923 (20040923) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu